Lastuvilla

2006-10-27T11:41:00.000+03:00

Raha ei ole maailman tärkein asia,
mutta kieltämättä se auttaa pitämään yhteyttä lapsiinsa.

-Bing Crospy-

2006-03-04T12:05:00.000+02:00

Tiedoksi ja avuksi elämäsi vastoinkäymiseen (siis se hetki, jolloin joku kantaa sinulle ensimmäisen Aaltovaasisi, koska "huomasi, että Sinulla ei vielä ollutkaan yhtään". ;)

13 tapaa käyttää Aaltovaasia

1. Päällystä se koivunvärisellä kontaktimuovilla ja väitä että se on pahkakuppi.

2. Maalaa siihen raitoja, lisää tupsu ja myy ryssille pipona.

3. Pane se päähäsi niin se suojaa sateelta.

4. Pane se Mannerheimin patsaan päähän niin se suojaa Marskia linnunpaskalta ja lisäksi turisteilla on ihmeteltävää.

5. Liimaa siihen kahvat ja käytä sitä lapsen pottana. Lapselle muodostuu ajanmittaan tyylikäs disainperse.

6. Täytä se betonilla niin saat hyvän betoniporsaan.

7. Vasaroi vaasin laidat rosoisiksi ja vie se itärajalle miinankorvikkeeksi.

8. Maalaa siihen silmät, nenä ja suu ja pane se puutarhaan variksenpelättimeksi.

9. Riko se ja lähetä lasimurska tehtaalle valettavksi uusiksi Aaltovaaseiksi. Näin säästät luontoa.

10. Kiristä vaasin ympärille vappupallon kumi, piirrä siihen outoja kuvioita ja käytä sitä noitarumpuna.

11. Pudota se korkeasta tornista ja katsele kun täti-ihmiset turhaan yrittävät ottaa sitä kiinni.

12. Täytä Aaltovaasi seteleillä ja anna se minulle. Saat vaasin takaisin.

13. Laita oveen lappu: MEILLä ON JO AALTOVAASI. UUSIEN TUOJAT AMMUTAAN. SIRPALEIDEN KERÄÄJIÄ AMMUTAAN UUDESTAAN.

-nämä tarpeelliset ohjeet on runoillut joku muu kuin minä-

2006-02-24T20:20:00.000+02:00

Vasta oli maanantai ja nyt on jo perjantai. Ihmeellistä.

Töllöstä tulee curlingin loppuottelu (huomasin äsken kun kävin miehekettä jututtamassa) ja meikätyttö se vaan surffailee netissä. Eipähän pääse kukaan huomauttelemaan mistään urheiluinnostuksen kasvusta meikäläisen kohdalla. Sitä päivää tuskin kukaan tulee näkemään.

Mitäs muuta?
Huomenna painelen äitylin seuraksi cityyn, vaikka voi kyllä olla niin, että pidän seuraa itselleni jos äippä päättää lähteä hiihtelemään järven jäälle - olin katsovinani sääennusteesta, että huomenna olisi jollakin perverssillä tavalla sopiva sää siihen tarkoitukseen (talviurheilu on sieltä ja syvältä, eikä talvella mikään sää voi olla oikeasti niin hyvä, että haluttaisi nähdä mokoma vaiva).

Tarkkaan ottaen, kaikkein tarkin sääennuste kertoo, että katolta valuu lumi humisten alas juuri nyt, joten voi olla, että aamulla joudun paiskimaan tovin lapiohommia ennen kuin pääsen lähtemään mihinkään. Talviurheilua sekin... ei vaan voi välttyä, prkl.

No joka tapauksessa iloista perjantai-iltaa jos joku eksyy tänne tänään. Ja se ken eksyy vasta ensi viikolla; hänelle toivotan jo nyt onnellista alkavaa OLYMPIA-VAPAATA-VIIKKOA!

Semmottis.

2006-02-23T23:50:00.000+02:00

Kylläpä tämä nyt lähtee hanskasta...

On olemassa curlingkapteeneja, jotka tekevät muista pelaajista hyviä.
On olemassa curlingkapteeneja, jotka saavat katsojat haukkomaan henkeään.
On olemassa curlingkapteeneja, jotka alistavat vastustajansa ilta toisensa jälkeen.
On olemassa curlingkapteeneja, jotka saavat soittamaan kaverille: "Ei tsiisus, näitsä ton heiton".
Ja sitten on Uusis.

:D

2006-02-22T22:08:00.000+02:00

En ole juurikaan olympialaisiin perehtynyt, enkä telkkaria niiden takia turhaan avannut.
Mutta sen tiedän (olen tiennyt jo jokusen vuoden) kuka on Uusipaavalniemi.

Ja erityisesti sen takia herätti eräs nettikeskustelu hyvän tuulisia purskahduksia:

Kysyjä: "Siis miksi tuon curlingin kapteenin nimen edessä lukee tuo UUSIPAAVAL? siis ymmärrän että on uusi päävalmentaja mutta en ymmärrä miksi se kirjoitetaan noin ja viel joka paikkaan? Siis markku Uuspaavalniemi? Häh???"

Vastaaja1: Hänen nimensä on Markku Uusipaavalniemi

Kysyjä: "Eikö se ole siis uusi päävalmentaja???? onko sen nimi uuspaavalniemi????? en ymmärrä..ihan outo..."

Vastaaja2: "heh!"

Kysyjä: "Siis mä luulin että uuspaaval on lyhennys sanoista uusi päävalmentaja ja kun on olympialaisista kyse niin ä:n pisteet jätetty pois."

Aika moni kommentoija: "BUAHHAAAHHHAAHHHHHAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!"

Hilpeää!! :D

2006-02-20T14:14:00.000+02:00

Iloista maanantaita tasapuolisesti kaikille

- (eikä viskellä niitä tomaatteja tännepäin!)

Viikonloppu meni niin nopsaan, ettei ehtinyt edes kissaa sanoa. Lauantaina pyörähdettiin Ankin ja Timon luona Joensuussa. Perimmäinen tarkoitus oli antaa apua akvaarion kuskaamisessa, mutta samalla vaivalla kuljetettiin mm. matto, lehtiä, vati, kankaita, kirjahylly, pöytä ja perintökalleuspirtua. Sopii jokaisen pienessä päässään mietiskellä, että mihin tarkoitukseen. ;)

No ei suvun pidä peljätä maineensa puolesta, akvaarion putsaukseen meni se "liemi".

Taisin jo edellisen reissun yhteydessä ylistää Ankin ja Timon kodin harmonia-asteikolla sijalle 1+, joten tyydyn nyt vain sanomaan, että IHANAIHANAIHANAIHANAIHANAIHANA!!! Jostain syystä eivät suostuneet vaihtamaan asuntoa meikäläisten kanssa.. :P Harjoittelin paljon valokuvaustakin ko. kohteessa, saa nähdä liikenisikö tuohon lopuksi joku pieni silmänilo?

Joensuun reissu toi tarvittavaa piristystä viikonloppuun, sillä sunnuntai meni taas ja jälleen pelkästään hyväntekeväisyyden nimiin. Ja eipä voi sanoa, että tämä maanantai toisi jotain erityistä poikkeusta vätystelevään olotilaan. Että tämän postauksen ensimmäinen lause on sitten ihan puhdasta sarkasmia.

~ ehtoisa emäntämme ~

~ ja uupunut Nantsukka ~

2006-02-16T19:22:00.000+02:00

Terveisiä naskilasta!

Nyt on sitten nähty kohtalaisen monta ja suuren suurta emakkoa, miljoona pientä possuressua, yksi erittäin suuri karju ja haisteltu erittäin imakkaa sikalan tuoksua hajuaistin täydeltä. Takaisin ei välttämättä tee mieli. Ja porsaanlihaa meille ei osteta ikinä.

Lisää iloisia uutisia. Joululomallahan tein miehekkeen ruhtinaallisella avustuksella sen "metsäsuunnitelman" (virallinen nimi taisi olla metsäsuunnitelman hyödyntäminen). Oli se sen verran vaikea ja hankala homma, että muutama päivä sen tekemiseen meni ja toivoin kovasti että se menisi ihan vaan joten kuten läpi ja homma oisi sillä hoidettu.

No ko. metsäsuunnitelman sain takaisin eilen ja se ei vain mennyt läpi.....

... vaan se meni läpi ruhtinaallisesti ja meikäläinen nappasi siitä vitosen!!!! (asteikolla 1-5.) -Erityisesti sain kehuja perusteellisista selostuksista, jotka siis tein ihan melkein omin avuin.

Piti ostaa tänään laskiaispullat meille tänään tapausta juhlistamaan.

Unelmakämppää lainatakseni: Voi elämän käsi, että sitä voi pienestä olla onnellinen. :D

***

Lopuksi:

Oikein sydämellistä Ystävänpäivää
joka päivä kaikille Ystäville!

2006-02-14T22:22:00.000+02:00

Pitkästä aikaa, sano.

Henkinen mielentila on tällä hetkellä nurjan puoleinen. Tuntuu, että maailman pienimmätkin asiat ärsyttää:

- näytön jalusta natisee, joka kerran kun pöytä heilahtaa vähänkin ja tuo ääni ärsyttää (onneksi uusi näyttö on jo melkein tullut)!
- ei nukuta - vaikken nukkunut päiväuniakaan-
- huomenna on ruotsin sanakoe. En voi tajuta miksi yhdessä kielessä voi olla niin paljon för-alkuisia sanoja, maailmassa on kuitenkin kirjaimia ihan tarpeeksi, että olisi voinut jotain rajaa käyttää kielen kehittelyssä. Ottakaa oppia Agricolasta, nih
- sitten ne muut ihmiset, ei taaskaan mitään rajaa. Aivojen käyttö sallittua edes kerran päivässä, ärrr
- sanoinko jo, että tuota näytön natinaa ei kestä pirukaan. SHUT UP!

Loput jääköön luettelematta. En jaksa ärsyillä koko yötä, kun nuokin jo jäävät päätä kiertävälle radalle koko yöksi pyörimään.

Laitan tähän vielä kuvan ystäväni orkidea-viljelmistä -kaikki kukat on itsekukitettuja, eivätkä mitään kertakäyttötavaraa. Kadehtikaa.

2006-01-30T11:30:00.000+02:00

Jostain syystä nämä fonttien koot ja mallit muuttuvat taas ihan miten sattuu. Prkl. Enkö jo maininnut bloggerin teknisistä ongelmista. Ärsyttävää hyppelehtimistä. mrrrrrrrrrrrrrr

pahoittelen kahden edellisen viestin pientä siperrystä. Sikäli kuin ne muilla edes ovat pieniä. Vika voi tietysti olla minun päässänikin...

2006-01-30T11:09:00.000+02:00

Sennukka elementissään.

*******

Uusi viikko, uudet kujeet.

"Heti aamumietiskelyssä yritän pudottaa kuormastani
huolestuneisuuden, masennuksen ja kielteisyyden oireet.
Jotenkin ne jäävät viikolla itämään,
niistä on tieten tahtoen riuhdottava itsensä vapaaksi.
Se kuuluu nykyisin jo viikonlopun rytmiin."

(Sakari Räsänen)

2006-01-23T12:23:00.000+02:00

~ Muistoissa rakas Sennukka ~

Rakkaalle koiralle,
joka on mennyt parempaan maailmaan
ja jonka elämä sykkii meille jokaisessa tähdessä,
hymyää auringon säteiden myötä,
laulaa vapautta lumimyrskyssä
ja kasvaa rakkautta ruohonkorsissa.

Senni, terveisiä Ekille.

~~~~~

Rakasta uimamaisteria kaivaten
sekä Ankia, Timoa ja Nandoa halaten

Sanna, Jouni, Elmeri ja Hertta

2006-01-23T09:43:00.000+02:00

Jennille tiedoksi:

Ihana linkki englantilaiselle linna-sivustolle, josta mm. tämä herättää (ainakin minussa) ihastuksen huokailuja - tai tämä! ; )

Aah, ritariromantiikkaa... :D

2006-01-23T08:32:00.000+02:00

Heippatirallaa taas.

Pakkanen hellittänyt ja ulkolämpötila on n. -18; sisälämpötila (yläkerrassa) vastaavasti +15 (noussut jo asteella kun laitoin sähköpatterin seinään). Vanhasta tottumuksesta pakkasin ulos mennessä päälle sen verran tavaraa, että näytin taatusti joltain Jörgensen-nimiseltä naparetkeilijältä.

Silmä kovana on miehekkeen kanssa tarkasteltu noita fuskaavia ikkunanpieliä ja suunniteltu tulevaa remonttia. Laskettiin (ts. mies laski, minä keskityin lämmittelemään leivinuunin hehkussa) eilen jopa uudistettavan ulkovuorauksen hintoja. Laskutoimituksen tulos ei kyllä lämmittänyt enempää... no jos edes nuo ikkunat saisi uusittua, niissä se pahin lämmönhävikki kuitenkin on. :P

Kova pakkanen aiheutti myös sen, että mieheke pysytteli eilenkin tiiviisti kotona. Ja taas sain olla todistamassa yhtä maailman monista ihmeistä: isäntä nimittäin (jälleen aivan Vapaaehtoisesti/Oma-aloitteisesti!) harjasi koiraa. Selvitteli joutessaan partakoiran partakarvat. Että jo on maailmankirjat sekaisin! -Tosin koiria aiemmin harjannut tietäisi, että tämmöisellä kelillä ei pitkäkarvaista koiraa kannata juuri harjailla; rips raps sanoi Hertan parta ;)

2006-01-20T12:14:00.000+02:00

Kylläpä sitä eilen on ollut heikko. Suorastaan pehmo.

Tänään on sentään - 35 astetta pakkasta (iskälle tiedoksi; aika monesta mittarista katsottuna) ja sisälläkin hiukan vilpoisaa (edelleen). Aamulla kävin myös koulussa kääntymässä, vaikka pihasta lähdön jälkeen (Jouni auttoi) ykkös- ja kakkosvaihde menivät päälle vasta parinkymmenen kilometrin jälkeen, pakkia en kehdannut kokeillakaan. Vaihteiden kanssa temppuillessa venäytin jonkun ilmeisen arvokkaan lihaksenkin. Eli eilinen oli helppo päivä ja minä ihan pehmopulla. Pyh.

Kylläpä näitä aatoksia kelpaa sitten heinäkuussa lueskella, kun tuntuu, että on tukahduttavan kuuma ja hiki vaan virtaa. Eipä virtaa nyt, ei.

Tämä vellova pakkanen on ilmeisesti vaurioittanut tuon vahvemman puoliskon ajatuskonetta jonnii verran, sillä viikon sisällä miekkonen on tehnyt aika monta "tyttöjen hommaa" ja täysin vapaaehtoisesti:
a) lukenut (edelleen: Vapaaehtoisesti siis!) Ikean kuvastoa
b) samana päivänä kysynyt uudelleen kyseisen kuvaston perään (!!!)
c) vienyt minut eilen paikalliseen huonekalukauppaan ja päätynyt ostamaan meille hienon vanhanaikaisen kaapin.

Ja kaikki tämä ILMAN, että olen hiiskahtanut sanaakaan koko asian puolesta. En ollut edes tullut ajatelleeksi, että meillä voisi olla käyttöä halkolaatikon korvaavalle kaapille.

Aikas hilpeetä, etten sano. Että lisää pakkasia tänne päin!

2006-01-19T10:15:00.000+02:00

On se luojan lykky, ettei tänään tarvitse hievahtaa M i h i n k ä ä n. Ulkona on -30 astetta pakkasta ja mulla on vain yhdet lapaset. Toppatakkeja laitoin surutta kaksi päällekkäin aamuisella koirainpissityksellä.

Eilen täällä yläkerrassa lämpötila laski +13:een ja kyllä pisti meikäläistäkin viluttaen. Miehen kanssa mittailtiin jo viikonloppuna ikkuna-aukkojen kokoja (tarjouspyyntöä varten), jos vaikka joskus saataisiin hitusen tiiviimmät akkunat. Varsinkin tuo parvekkeen ovi on aikamoinen lämpöhukka (tosin tämä on aika suuri huone, eikä tuo yksi patteri jaksa tätä muutoinkaan hehkuvaksi lämmittää, että sen puoleen ei ihmekään jos vaikka jäähtyykin välillä), pitänee varmaan ripustaa joku välly sen eteen kovimmiksi pakkaspäiviksi.

Tänään on siis joka tapauksessa luvallinen vapaapäivä ts. ei tunteja, joten meikäläinen aikoo nautiskella oikein urakalla ja tehdä niitä paljon puhuttuja tyttöjen juttuja, kun nyt tuo pakollinen koulutehtäväkin tuli tehtyä.

Terveiset Siperiasta.

PS. Muistinko jo huomauttaa, että meidän koulussa ei nähty tarpeelliseksi laittaa lämmitystolppia opiskelijoiden parkkipaikoille viime kesäisen parkkipaikka-rempan yhteydessä. Allekirjoittanut ja moni muu värjöttelee sitten ruokatunnin autoa lämmittämässä näillä "pikkupakkasilla". Että juoskaa suohon mokomat tampiot.

2006-01-17T19:01:00.000+02:00

Meinasin kirjoitella kuulumisia enemmänkin, mutta koska täällä yläkerrassa on ruhtinaalliset 16 astetta lämmintä ja minua paleltaa, etenkin sormista, niin taidan kirjoittelun sijaan hipsiä alakertaan leivinuunin eteen lämmittelemään.

Alunperin "huonelämmin" mehukin on lähes jäätynyt tuohon lasiin. No viilentynyt ainakin reippaanlaisesti.

Että hrrrrrrrr!!! sinnekkin.

2006-01-10T14:38:00.000+02:00

Siinähän ei ole mitään uutta, että jos on kolme viikkoa nukkua horottanut joka aamu melkein puoleen yhdeksään, niin sitten kuudelta heränneenä taatusti väsyttää.

Siksipä taistelen riivattua päiväuni-houkutusta vastaan ja koetan pysyä tolpillani vielä ainakin 7 tuntia. Voi tuska.

-jos vaikka puoli tuntia vähän lepuuttaisi itseään tuossa sohvalla...

*zzzzzzZZZZZZZZZZZ*

2006-01-09T11:02:00.000+02:00

Huomenna alkaa koulu.
**********************

Koitan riipiä tästä viimeisestä lomapäivästä kaiken ilon irti. En vaan ole päättänyt vielä, että mitä tekisin. Kouluhommia olisi pari vielä tekemättä, mutta elän siinä uskossa, että niitä ehtii tuonnempanakin (tai vaikka tänään vähän myöhemmin). Koneelta pitää kuitenkin päästä kohta pois, metsäsuunnitelmaa tehtiin miehekkeen kanssa koko viikonloppu ja tuolissa on taas pyllyn kuva.

Tänään voisin:
- siistiä paikkoja ja raivata ylimääräisiä tavaravuoria -joulukoristeet raikkosin pois jo männä viikolla ja kun ei ollut kuustakaan niin se oli helppo homma
- kirjoittaa pari kirjettä, Virpille teinkin synttärikortin jo eilen
- muistaa hakea postin, jos vaikka antikka.net:stä tilaamani (vuoden -49 painos) "Ylpeys ja ennakkoluulo" tulisi tänään (!) ja Jennin kirje...
- kantaa alakerrasta nipun lehtiä yläkertaan ja siivota sen jälkeen omaa huonetta
- Ellin synttärikortti pitää tehdä!
- ja kaiken tuon hommailun lomassa voisin seurata sivusilmällä vaikka Amelieta.

Ja Ameliesta muistuikin mieleen viikonlopun täydellinen katselunautinto - nimittäin Chicago (la 7.1, klo 22.05, tv2). Meni suoraan ostettavien listalle, sillä oli aivan tautisen hyvä! Joo, tiedän, että se on jo jonkin vuoden takainen filmatisointi, mutta kuten olen voinut aiemminkin mainita, niin eipä ole tullut käytyä katsomassa monia muitakaan. Queen Latifah oli erinomainen löytö Mama Mortonin rooliin ja Richard Gerekin oli täysin katsottava (suorastaan positiivinen yllätys), kun muutoin jo pelkän naaman näkeminenkin saa aikaa vatsan väänteitä. :P Zellwegerin ja Geren "puhuva nukke"-kohtaus oli hersyvä! :D

Elämyksellinen katselunatinto kaiken kaikkiaan.

2006-01-03T23:12:00.000+02:00

Katselin tuossa illan ratoksi reipasta 4D-dokumenttia eläinten kauneusleikkauksista. Eipä siinä mitään, ihan virkistävä muistutus siitä mikä erottaa ihmisen eläimestä.

Että jos en ole muistanut vielä tarpeeksi selvästi sanoa, niin en paljon mitään inhoa niin paljon kuin ihmisiä, jotka typistyttävät koiriensa korvia tai häntiä (kissojen kynsistä puhumattakaan). Jos eläin-ihminen suhteessa tärkeintä on ulkonäkö, niin en voi sanoa kuin, että pienet on ajatukset ja pieni on pää.

Ei uppoa se suuntaus meikäläiseen, ei sitten millään. Ja ihan turha löpistä niitä tekosyitä, mitä olen asianomaisten rotujen keskustelupalstoilta lukenut. Sillä tekosyitähän ne on ja omaa turhamaisuutta. Eikö ihmisten itsetunto riitä esiintymään tavallisen näköisen koiran kanssa?!

Ja sama koskee kasvattajia, jotka havittelevat pennuilleen luonnontöpöjä tai runsaampaa kaulanahkaa. Eikö sopisi ensin etsiä itselleen puoliso, jolla on kuusi sormea tai räpyläjalat ja toivoa lapsilleen samanlaisia? Olkaa sitten erikoisia.

Ollapa itse koiranpentu; leikki raikaa ja soitto soi...

koiraruno

2006-01-02T19:17:00.000+02:00

Jatkan valitsemallani linjalla, koirarunojen lukemisesta tulee hyvä olo.

Etsin - ja löysin

Minä etsin monta vuotta
koiramaisuuden syvintä olemusta
koiranomistajana olemisen suurinta autuutta -
koiran omistamana olemisen suurinta autuutta.
En löytänyt etsimääni
koiranäyttelyistä,
en kerhoilloista enkä
kasvattajanparuskursseilta.
Raahasin kirjastosta tonneittain
koulutusoppaita
pennunhoitokirjoja
trimmausohjeita
koirapsykologiaa
rotukuvauksia
koiratietoteoksia ja
näyttelyynvalmistautumisvihjeitä,
mutta niistäkään en löytänyt vastausta.
En sitä saanut myöskään vinttikoiraradoilta
valjakkokilpailuista
tottelevaisuuskehistä enkä
palveluskoirakokeista.

Sen, mitä etsin
löysin sinun kirkkaista, luottavaisista silmistäsi
hännänheilautuksestasi
kielesi lipaisusta
lenkin jälkeen kuraisista tassuistasi
jotka kutiavat kun niihin hellästi puhaltaa
ja jotka sinun nukkuessasi potkivat
kun näet unta ja vikiset.
Sen, mitä etsin
löysin korvasi takaa
(siitä kohdasta jonka rapsuttaminen
sinusta tuntuu makeimmalta),
kainalokuopastasi
kostean kirsun töytäisystä
malttamattomasta haukustasi
kun lenkkitossujen laittaminen jalkaan
kestää mielestäsi liian kauan.
Sinä koirani kultainen karvakorvani
opetit minulle, että
parhaimmillaan koira-ihminen-suhde
on hyvin yksinkertainen juttu.

-Sari Koivumäki-

-ja nyt olen uhrannut jo liian monta koiranrapsutusminuuttia tähän koneelle-

2006-01-02T18:58:00.000+02:00

Nyt on hivenen ärsytystä päällä. Johtuu viime viikosta pääasiallisesti. Kahdestakin eri ihmisestä.

Hirveästi ei ole tapana vanhoilla asioilla (varsinkaan edellisvuotisilla) itseään kiukuttaa, mutta jotenkin tuppasi nyt päälle suuren suuri kismitys. Oikein semmoinen "Pitäkää bileenne, prkl!"

Ettäs sitten tiedätte, että nyt ottaa aivoon. Ärrrrrrrrr!!!

Taidan lähteä koiria halimaan, ne on ainakin ikikilttejä. Voi kun Sennukka ja Nandukka ja Simpukka oisivat täällä niin halailisin niitä myös.

Ajatusteni vartijat

ihminen tarvitsee koiran
joka on kuin ihmisen mieli
joka ymmärtää sanoitta
joka lukee ajatukset
joka on kotona
eikä karkaa

koira ansaitsee ihmisen
jolla on vähän koiran mieli
joka ymmärtää sanoitta
joka lukee ajatukset
joka on kotona
eikä karkaa

tarvitsen koirani mielen
unohtaakseni pahat
muistaakseni hyvät
pysyäkseni uteliaana
oppiakseni olemaan
koirani paras ystävä

sinäkin tarvitset koiran
tervehtiäksesi tuttusi
tunnin eron jälkeen
kuin olisitte kumpikin
valovuoden myöhässä
kierrettyänne maailman

tarvitset sinäkin koiran
joka tuhansia vuosia
on ollut ihmisen lähellä
muuttunut itse moneksi
nähnyt ihmisensä viat
luikkimatta silti tiehensä

mihin minä koiriani tarvitsen
en vartioimaan rikkauksia
en pelottelemaan rosvoja
vaan paimentamaan ajatuksiani
jotka nukkuvat koiranunta
ahomansikkaisella niityllä
-UMA-

2006-01-01T22:53:00.000+02:00

Olokaatten hyvät, uusi reippaampi ilme.

2006-01-01T22:38:00.000+02:00

Viime vuonna (eli siis viime viikolla) aloitin itselleni uuden blogiliinin. Se keskittyy lähinnä ja pääasiassa puutarha- ja kukka-asioihin ja sen semmoisiin käytännän juttuihin... Toistaiseksi pidän Lastuvillan virallisena rupattelukanavana, mutta jos tämän tekniikka alkaa tökkimään enemmänkin (niin kuin se on nyt jonkin verran tehnyt, prkl!) niin siirtynen sitten kokonaan sinne. Tervetuloa tutkimaan niitäkin juttuja.

No, katsellaan miten tekniikka toimii. Mutta tämä "tummatähtitaivas-tausta" saa nyt kyllä väistyä joksikin muuksi. Ehkä.

2006-01-01T22:34:00.000+02:00

Vuosikysely (edellinen on täällä)

1. Mitä sellaista teit v. 2005, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
Juhlin (ensimmäisen kerran) 29 v. synttäreitä

2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
En muista ja olen jo tehnyt uuden lupauksen

3. Synnyttikö kukaan läheisesi v. 2005?
Miehen pelikaverin vaimo pullautti pikkuherran maailmaan elokuussa

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei tule nyt äkkiseltään ketään mieleen, pahoittelen jos unohdin jonkun spesiaalin

5. Missä maissa kävit?
Edelleen Suomen kamaralla

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2006, jota et saanut/kokenut 2005?
Edelleen tahtoisin puutarhareissulle Iso-Britanniaan. Viime vuonna ei tärpännyt niissä yksissä arpajaisissakaan.

7. Mitkä päivämäärät vuonna 2005 jäivät mieleen ja miksi?
Taisi olla aika tasapaksu vuosi, kun ei nyt tule mieleen erityisiä päivämääriä. Em. syntymäpäiväjuhlat olivat 23.7, se oli mukava päivä, tosin ensi kesän kemuihin pyrin saamaan ikäänkuin enemmän aktiviteettia. ;)

8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
Kasvion valmistuminen. Ehdottomasti. Ja koneellistamissuunnitelman läpäiseminen.

9. Entä suurin epäonnistuminen?
Tasapaksu vuosi, eli ei juurikaan epäonnistumisia. Aaa, paitsi ympäristötentti: erehdyin kuvittelemaan, että se meni hyvin. No ei mennyt ihan nappiin... plääh.

10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
Lainaan edellisvuotista vastausta: Joka vuotiset kaksi flunssaa ja muutama pintanaarmu

11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
Ihanat ihanat housut tämän viikon alennusmyynneistä ja kamera! Muitakin onnistuneita ostoksia on tullut vastaan, kiitos ruhtinaallisten veronpalautusten.

12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
Siskojen, auttoivat monessa paikassa kuluneen vuoden aikana; Jounin, auttoi vielä useammassa asiassa ja koulukavereiden, joiden kärsivällisyys meikäläisen pohjamutia raapivia kysymyksiä kohtaan on ollut ilmiömäistä.

13. Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi?
Ei masentuneeksi niinkään (jollei lasketa umpituntemattomia ääliöitä, joita nyt riittää maailman sivu), mutta joskus läheisistäkin löytyy ihmisiä, jotka ärsyttävät hetken. Valitettavasti.

14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?
Kameraan, vaatteisiin ja kaikkeen kauniiseen. Näin muistelen.

15. Mistä olit todella innoissasi?
Pihamaa rempasta, kiikun kunnostamisesta ja sen semmoisista näkyvistä asioista.

16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2005?
laulu, joka on tänäänkin soinut liian monta kertaa... ”Na-na-na-naa-na-na-nan-nan-naa... tänä iltana ei tuu pakkeja...” Ärh.

17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt

a) onnellisempi tai surullisempi?
Luultavasti aika lailla samoissa tunnelmissa

b) lihavampi/laihempi?
Toivottavasti saman painoinen *toivomussäteitä ~~~~~~*

c) rikkaampi/köyhempi?
Rikkaampi, luultavasti

18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2005?
Kaikenlaisia järkeviä hommia ja metsäsuunnitelmaa, jonka palautuspäivä on ensi tiistai.

19. Entä vähemmän?
Tähänkin lainaus edeltävältä vuodelta: Ollut ystävällisempi ärsyttäville ihmisille. Tukehtukoot hikeensä, minä en jaksa hymytä turhanpäiväisille mesoajille, joilla ei ole mitään tapoja.

20. Miten vietit joulun?
Aaton, joulupäivän, tapaninpäivän ja ehkä vielä ensimmäisen välipäivänkin kotikotona porukoiden ja systereiden seurassa. Illat ja yöt kotona, luonnollisesti. Söimme hyvin ja joimme hyvin ja olimme toisillemme hauskaa seuraa. Kiitos siis kaikille jouluani sulostuttaneille.

21. Rakastuitko v. 2005?
Jouniin taas monen monta kertaa.

22. Montako yhden illan juttua sinulla oli v. 2005?
Ei laisinkaan, kun ei ole tarvetta.

23. Mikä oli lempi tv-ohjelmasi?
Selviytyjät, C.S.I., Gilmoren tytöt, Puutarhaetsivät ja Monk

24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
En alenna itseäni vihaamalla ihmisiä, sen ansaitsevat ihmiset eivät voisi vähempää kiinnostaa, enkä siis tuhlaa heihin energiaa.

25. Paras lukemasi kirja v. 2005?
Monia, monia, monia. Erinomainen löytö oli Kathy Reichs, jonka johdattelemana perehdyin myös Shakespeareen.

26. Vuoden paras musiikkilöytösi?
Ei tainnut olla löytöjä...? Tai jos oli, niin eivät ilmeisesti erityisen mieleenpainuvia kuitenkaan, kun ei muistu yhtään mieleen...

27. Mitä halusit ja sait?
Ruusupensaan (kiitos Tessa), pihakeinun (kiitos Jouni), kukkapenkin (kiitos Jouni), joululahjakirjat (kiitos Jouni ja systrar) sekä monta muuta asiaa.

28. Mitä halusit, mutta et saanut?
Brittein saarten reissua ja possupakua.

29. Suosikkielokuvasi v. 2005?
dumdidumdidum... eipä tule mitään vanhasta poikkeavia mieleen...

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
29 vuotta (ensimmäisen kerran) ja taisin syödä mansikkakakkua

31. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2005 paremman?
No se himoittu reissu sinne auvoiseen Englantiin (siis pääasiassa Englantiin, mutten olisi pistänyt vastaan jos reissu olisi laajentunut Walesiin, Skotlantiin tai Irlantiin..)

32. Kuinka kuvailisit v. 2005 omaa "muotiasi"?
Viime aikaisten hankintojen valossa hiukan lieventynyt koko mustasta, mutta ei edelleenkään äidin maun mukainen (sori vaan ;) )

33. Mikä piti sinut järjissäsi?
Mies, koirat, siskot ja ystävät ja myös tietyt pienet onnenpipanat esimerkiksi tuolta pihamaalta; runsaasti kukkimaan innostunut juhannusruusu ja niin edespäin – noista jutuista tulee aina niitä henkireikiä.

34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
Tarja Halosesta ja Maija Vilkkumaasta ainakin...

35. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
Presidenttipeli ja Jyrki Kataisen Nato-nuoleskelu... argh.

36. Ketä kaipasit?
Siskoja, Elliä, ukkia..

37. Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?
Lähikaupan tädit. Joo, ei siis myöskään ole tainnut tulla uusia tuttavuuksia...

38. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit v. 2005?
”Aina ihmisen hymyillessä ja etenkin nauraessa hän tuo elämään jotakin tärkeää.”
- Laurence Sterne

2005-12-26T17:36:00.000+02:00

Löysin mieltä ylentävän sivuston netin syövereistä. Koneelta kun imaisee oman (tai jonkun muun) naaman kuvan ko. ohjelmaan niin sepä tekee miehen (ts. naisen) työn ja löytää itselle kaksoisolennon maailman julkkisten seasta.

Ja katsokaapa meikäläisen listaa

1. kuva:
1. Audrey Tatou
2. Annette Benning

---

2. kuva (juu, piti tarkistaa testitulos!):
1.Scarlett Johansson
2. Audrey Tatou
3. Juliette Binoche
4. Kirsten Dunst

---

3. kuva antoi tulokseksi Yoko Onon, mutta ei kai kaikki kuvat voi olla niiiin täydellisiä, eihän?!

**************

Jotta Anki ja Zen ilostuisivat myös niin tässä tulokset jotakuinkin ainoista koneella olevista kuvista:

Anki:
1. Christina Ricci (kuolen kateudesta!)
2. Montserrat Caballe
3. Cameron Diaz

Zen:
1. Hilary Duff
2. Isabella Rossellini
3. Jane Fonda

Jepulis jee, ihanin joululahja ikinä! - Audrey Tatou siis. :D

2005-12-23T00:07:00.000+02:00

Tässä vielä mielen virkistykseksi (ja ajattelemisen aiheeksi):

Do they know it's Christmas?

It's Christmastime,
there's no need to be afraid
At Christmastime,
we let in light and we banish shade
And in our world of plenty
we can spread a smile of joy
Throw your arms around the world
at Christmastime

But say a prayer,
pray for the other ones
At Christmastime it's hard,
but when you're having fun
There's a world outside your window,
and it's a world of dread and fear
Where the only water flowing
is the bitter sting of tears
And the Christmas bells that ring there
are the clanging chimes of doom
Well tonight thank God it's them
instead of you

And there won't be snow in Africa this Christmastime
The greatest gift they'll get this year is life(Oooh)
Where nothing ever grows
No rain or rivers flow
Do they know it's Christmastime at all?

Here's to you raise a glass for everyone
Here's to them underneath that burning sun
Do they know it's Christmastime at all?

Feed the world
Feed the world
Feed the world
Let them know it's Christmastime again

Feed the world
Let them know it's Christmastime again

Rauhallista ja onnellista joulunaikaa.

2005-12-22T23:12:00.000+02:00

Katselin äsken Ylen kanavalta (en muista oliko ykkönen vai kakkonen) dokumenttia, joka kertoi kaksikymmentä vuotta sitten nauhoitetusta "Do they know it's christmas?"-hyväntekeväisyyssinglestä. Kuten nytkään, en myöskään tuolloin ollut järin kova musiikinkuluttaja ja siksi valtaosa äänitykseen osallistuneista muusikoista on jäänyt kaukaisiksi tuttaviksi, puolustukseksi on toki sanottava, että ko. äänityksen aikaan olin 8 vuotias. Tiedän valtaosan esiintyjistä toki nimeltä ja ulkonäöltä (olen minäkin Suosikkini aikoinaan lukenut). Vasta dokumentin aikana tajusin kuitenkin, kuinka massiivisesta joukosta 80-luvun alkupuolen tähtiä oikein onkaan kysymys. Ohjelma yhdisti myös muut vanhat tutut hyväntekeväisyys-biisit sekä menneen Live Aid-tapahtuman yhdeksi kokonaisuudeksi, joka juontaa juurensa tähän nimenomaiseen äänitykseen. Tähän asti nuo ovat ikään kuin leijuneet tietoisuuden sumun takareunalla biiseinä, joita on mukava laulaa ja jotka jotenkin liittyvät hyväntekeväisyyteen. Miten - siihen en ole tullut etsineeksi vastausta...

Toinen seikka mikä dokkarissa pisti silmään, oli se, että tämänkaltainen ohjelma on aivan erinomainen historiakatsaus nykyteineille, jotka (kuten me kaikki ilmeisesti aikoinaan) kuvittelevat, että rock n' roll on keksitty vasta vuonna 2000 (tai jotain sinnepäin). Oli hienoa nähdä jo "muodista menneiden" tähtien muistelevan jotain noinkin suurta ja samalla ikään kuin kertovan, että tämä kaikki (ja paljon muuta) oli olemassa jo ennen Robbie Williamsia tai HIM:ä.
Kaikin puolin hyödyllinen ohjelma siis. -Rock-teemaa jatkaa kolmoselta tuleva Beatles-dokumentti. Joulun aikaan televisiosta löytää aina näitä helmiä.

***

Eilisiltana mietiskelin mielessäni, että joulutunnelmasta ei ole kyllä vielä tietoakaan. Sitten päätin lisätä hieman joulukoristeita entisten lisäksi ja juoda lasin viiniä. Samalla nuuskuttelin hiukan hyasinttien tuoksua. Joten tänä aamuna oli jo huomattavasti jouluisampi olo ja paukkupakkasessa huurtuneet puut sekä vallitseva "sininen hetki" onnistuivat napsauttamaan himmeän jouluolon täyteen loistoon.

Kaikki "pakollinen" on nyt siis tehty (ei niin, etteikö jotain pientä viilausta aina olisi jäljellä) ja voimme alkaa pikku hiljaa hautautua joulun tunnelmaan. Huomenna on toki vielä arkipäivä, mutta se hurahtaa autoretkellä Pohjois-Karjalassa (toivottavasti kohtalaisen kaukana höyrypäisistä ihmisistä) ja huipentuu aatonaatto-illaksi, joten joulurauhaan uppoutuminen käynee sujuvasti.

Tämän vuotinen joulukorttisato antaa aiheen olettaa, että joko blogiani lukee useampi lähipiirini ihminen, kuin mitä olen ymmärtänytkään tai sitten läheiseni ovat vain panostaneet erityisen paljon joulukortteihin (lienee totuudenmukaisempaa ;) ). Kiitos joka tapauksessa kaikille muistaneille, jokainen kortti on esillä ja joulun jälkeen tukevasti kokoelmaani kasvattamassa. Vaikka toivoin erityisen runsaasti valmiita kortteja niin täytyy silti antaa erityismaininta Ankille, joka onnistui itse tehdyssä kortissaan erinomaisesti. Ihasteltiin sitä porukalla!

2005-12-18T22:59:00.000+02:00

Kuusi yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen (tänään), kun näin silmät tonttusen...

Tänään leivoin ison kasan pasteijoita ja rippeistä muutaman tortunkin. Lauantaina pyyhällettiin tuulenpuuskana koko alakerran läpi ja tomutettiin matot, pyyhittiin pölyt, pestiin vessa ja imuroitiin ja kaiken päätteeksi tein vielä pientä yleistä koristamista. Tänään siivosin vielä oman huoneen, imuroin pois kaikki kasviosta ylijääneet kasvien kappaleet ja järjestelin paikkoja. Lisäksi tuossa illan kähmeessä pesaisin kylppäristä seinät ja lattian.

Vielä pitäisi pestä saunan lauteet, siivota yläkerta kokonaan ja tehdä muutama pieni järjestyksen pidollinen juttu...

Tänään tuli siis startattua joulun leivontasessio, mutta pipariprojektiin en vielä kehdannut tarttua, mielessä muhii edelleen ajatus siitä piparkakkutalosta ja koska Kantolan-firma tekee parempia pipareita kuin minä (eikä niitä sitäpaitsi mahdottomasti jaksa syödä kuitenkaan, ainakaan enää joulun jälkeen)... Niin mielessä on käynyt, että liekö ne niin tarpeellisia sittenkään. Taidan vaan rakennella itseni iloksi jonkun huteran tönön, joka luhistuu pikku hiljaa tomusokerikuorrutuksen painosta...

Se mitä kuitenkin meinasin leipoa, on pullat ja porkkanakakku. Edellisestä porkkanakakustakin on aikaa jo miljoona vuotta, joten jo on aikakin. Ja porkkanoitahan meiltä kyllä löytyy. Sitä paitsi se on niin hyvää, että loppiaiseen mennessä kakku on takuulla syöty -eipähän jää kaapin nurkkiin lojumaan niin kuin pipareilla on tapana (viime vuotisia Kantoloitakin on vielä muutama jäljellä.....). Ellen joudu paistamaan uutta kakkua jo jouluksi...! ;)

Joulufiilis on vielä hieman kadoksissa, mutta oletan sen johtuvan joulumusiikin puutteesta. Pitäisi investoida kunnon valikoima Bing Crosbya ja Mahalia Jacksonia, mutta vielä ei ole tullut missään moisia vastaan -tai en ole muistanut etsiä. Radiostakaan ei oikein tule kunnolla joulumusiikkia, laulu siellä ja toinen täällä ja väliin miljoona kertaa Madonnan Abba-lirutusta. ärsyä...

Perjantaina kävin Kuopiossa shopping-turneella yhdessä hyvän kaverin kanssa. Löysin jotakuinkin loput joululahjat ja kaverin ansiosta löysin muutaman uuden pikkuputiikin, joissa oli kaikkea kivaa (minulle!). :D Lauantaisen siivousurakan päätteeksi sukelsimme (lähes tulkoon) paraatikuteisiin (olen näköjään ilmiömäinen kehittelemään itselleni uusia vaateyhdistelmiä) ja suuntasimme jälleen Kuopioon, tällä kertaa jo aiemmin mainittujen "vieraiden patojen" ääreen. Kävimme syömässä Isä Camillossa, jossa on -luvalla sanottuna- järjettömän hyvää ruokaa ja ihanaa leipää (ja myöskin oikein mukavan makuista siideriä ;) )!

Allekirjoittanut söi alkuruoaksi grillattua halloumijuustoa, tomaatti-rucolasalaattia sekä rosmariinilla ja oliiveilla maustettua focaccia-leipää; pääruoaksi munakoiso-paprika-bataatti-kesäkurpitsaterriiniä, sienivaahtoa ja grillattua perunaa ja jälkiruoaksi valkosuklaa-mascarpone crèmea sekä kirsikkakompottia.

I'm in heaven...

Ja kyllä, olin aivan täysin kun pääsimme lähtemään, mutta oli se sen arvoistakin. Pitänee kai alkaa harrastamaan ravintolaruokailua useamminkin kuin kerran vuodessa, pikkujouluissa.

No niin, eipä kummempaa, toivottavasti ette sattuneet lukemaan tätä liian kauan ennen ruokatuntia.. ;)

2005-12-15T07:54:00.000+02:00

Kaksi päivää joululomaan.

Millään ei malttaisi olla koulussa, kotona olisi paljon kaikkea ihanaa jouluaskaretta tehtävänä ja minä vaan istun täällä väkisin. Olen muutamana heikkona hetkenä suunnitellut piparkakkutalonkin tekemistä, saa nähdä tuleeko suunnitelmasta mitään. Huomisiltana startataan miehen kanssa viikonlopun mittainen laatuaika ja aletaan siivoamaan. Siivoamista riittää vielä lauantaillekin, mutta lauantai-iltana on tarkoitus mennä viettämään firman pikkujoulua kahden kesken. Eli siis syömään jonkun muun laittamaa ruokaa (äiti, älä suotta säiky, tarkoitin ravintolaa ;) ).

Sunnuntai on varattu leivontapuuhille (eli joudun siivoamaan keittiön uudestaan joka tapauksessa ensi viikolla), aika näyttää mitä kaikkea jaksaa raapia kasaan. Pipareita, torttuja, pasteijoita ja niin edespäin...

Ja nyt on nälkä, joten hyvää koulupäivää minä.

2005-12-10T22:08:00.000+02:00

Tämä kysely on peräisin jälleen paikasta X...

1. Etunimi? Sanna
2. Nimettiinkö sinut jonkun mukaan? Todennäköisesti ei, ainakin äiti väittää, ettei tuntenut yhtään Sannaa ennen minua
3. Luettele lempinimesi! Sanni, Sannikki, Sipuli-Sanna vai olikohan se Sanna-sipuli, Sanniamus jne…
4. Syntymäpäiväsi? 10.7
5. Nimeä joku, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla! Jason Orange Take That:sta
6. Asumismuotosi? Ok-talo maaseudulla
7. Kengänkokosi? 39-40, riippuen kengästä
8. Vasen- vai oikeakätinen? Oikea
9. Hiusten väri? Haalistunut punainen ja maantien värinen. Zen, palaa pian värjäämään mun hiuksia!
10. Silmien väri? Sini-vihreät
11. Pidätkö piilolinssejä? En käytä
12. Onko sinulla tatuointia? Ei vielä, mutta rikastumista ja lopullista ideaa odotellessa
13. Lävistyksiä? Korvakorut oli joskus, mutta nekin reiät on menneet jo manan majoille
14. Poltatko? En
15. Juotko? Juon, tarpeen vaatiessa
16. Oletko koskaan juonut itsesi niin huonoon kuntoon, ettet muista mitään? En, ainakaan muista ;)
17. Lempijuomasi? Riippuu tilanteesta, joko miehen tekemät drinkit tai Fizz:n Dry ovat parhaimmat humaltumistarkoitukseen. Muutoin appelsiinimehu tai maito!
18. Lempiruokasi? Pizza, Hesen Minimega-hampurilainen (jota ei enää saa! :’( ), Miehen tekemä monikin kotiruoka ja Ellin kokkailut.
19. Lempijälkiruokasi? Jäätelö
20. Lempijäätelömakusi? Kaikki missä on jotain ”pureskeltavaa”, kuten keksinmuruja tms.
21. Lempivärisi? Musta sekä luonnonvalkoinen, joskin eri tarkoituksissa
22. Lempiurheilulajisi? Sellaista ei ole vielä syntynyt
23. Lempikuukautesi? Kesä-heinäkuun vaihde
24. Lempituoksusi? Koirantassut, niittykukat, kevään ensimmäinen ruohonleikkuu, miehen t-paita ja hyvä ruoka. Hajuvesistä kukkaiset ja raikkaat tuoksut
25. Lempiäänesi? Klassinen musiikki, jonka voi yhdistää mielessään esim. Ylpeys ja Ennakkoluulo –elokuvan tanssikohtauksiin. Koiran kuorsaus on myös mukavaa kuultavaa ;)
26. Vuoden lempipäiväsi? Jouluaatto, silloin tiivistyy Kaikki
27. Uskotko jumalaan? En usko
28. Pidätkö presidentti Bushista? En pidä ja toivon, että usalaiset ymmärtävät seuraavissa vaaleissa valita presidentiksi ihmisen, jolla on jotain tajua myös oman napansa ympärillä
29. Onko sinulla nettipäiväkirjaa/blogia? Kyllä minulla on, mitä luulet lukevasi?
30. Avaatko kengännauhasi, kun otat kengät pois jalasta? Avaan, jos kengässä on nauhat
31. Montako tyynyä käytät nukkuessasi? Kahta, jotka ovat saman tyynyliinan sisällä
32. Esitätkö tähdille toiveita? Hmm.... en
33. Katsotko vielä lapsille suunnattuja TV-ohjelmia/elokuvia? Piirrettyjä varsinkin/ehdottomasti/tottakai!
34. Oletko sarkastinen? Kyllä olen ja pessimistinen myös
35. Onko kukaan sanonut sinun muistuttavan jotain julkkista? Ei ole sanonut, mutta joskus sain kuulla, että minulle käy erityisen hyvin Tuulen viemää-tyyppinen hattu
36. Jos olisit värikynä, mikä olisit? Väreistä punainen, kynistä terävin ;)
37. Pidätkö lentokoneella matkustamisesta? En erityisemmin, mutta en myöskään pelkää lentomatkustamista
38. Kokeilisitko/oletko kokeillut benji-hyppyä? En ole kokeillut ja vaikka kärsinkin korkean paikan kammosta, niin benji-hyppyä voisin kyllä joskus koettaa. Ehkä.
39. Oletko koskaan laulanut yleisön edessä? Olen, joskin mukana oli noin 40 muuta laulajaa ja elän uskossa, että kukaan ei kuullut lauluani kunnolla
40. Monellako keikalla olet ollut? Aika harvalla, äkkiä ei tule mieleen kuin pari...
41. Onko sinulla iPodia? Hmm... ei luultavasti -Piti käydä tarkistamassa Wikipediasta: juu, ei ole
42. Imuroitko musiikkia (Internetistä)? Jonkun muun toimesta korkeintaan, itse en ole tainnut koskaan imuroida
43. Montako lainvastaista asiaa olet suorittanut? Olen ajanut ylinopeutta, puhunut puhelimeen ajaessa (ilman handsfreetä), ajanut pyörällä ilman kypärää ja ehkä jotain muutakin pientä...
44. Oletko koskaan ampunut aseella? En ole, tosin opettelu houkuttelisi vähän... joskin sihtaamaan vain maalitauluun
45. Oletko koskaan tärvellyt tosissasi ja tahallasi toisen omaisuutta? En ole. Mutta olen kyllä sillä kannalla, että hyvä graffiti harmaassa betoniseinässä on pelkästään positiivinen asia
46. Oletko koskaan lyönyt vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä? Kyllä, sekä vastakkaista, että omaa sukupuolta olevaa henkilöä
47. Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi tahallasi? Jos hiusten värjäystä tai finnien puristelua ei lasketa, niin en ole :D
48. Suurin virheesi? Pari sellaista ihmissuhdetta on, joita ei olisi koskaan tarvinnut tapahtua, mutta koetan asennoitua niihin kokemuksena
49. Mikä on kotoa katsottuna kauimmainen piste, jossa olet ollut? Turkki
50. Jos voisit matkata minne tahansa, minne menisit? Ensimmäiseksi Brittein saarille ja jos sieltä joskus poistuisin niin sitten varmaan takaisin Suomeen ;)

2005-12-10T22:03:00.000+02:00

51. Millainen on unelma-autosi? Wanha Mersu tai pitkäpitkä jenkkiauto -en ikinä muista sitä oikeaa merkkiä
52. Oletko sinut pituutesi kanssa? Kyllä olen, ei ongelmia sen suhteen
53. Pidätkö käsialastasi? Käsialani vaihtelee tilanteen mukaan ja olen ehkä hiukan ylpeäkin siitä
54. Pidätkö itseäsi vahvana? Henkisesti kyllä, fyysisesti en niinkään
55. Mistä pidät itsessäsi vähiten? Kuivat kantapäät ja masu- ja pyllyläski, mutta itseppä olen ne hankkinut, joten olen niiden kanssa oppinut elämään
56. Nimeä jotain fyysistä, mistä itsessäsi pidät? Paksut hiukset ja kauniit silmät ja huulet
57. Nimeä jotain ei-fyysistä, mistä itsessäsi pidät? Rento ja ystävällinen luonne, jossa on riittävästi itseluottamusta
58. Jos olisit joku muu, olisitko itsesi ystävä? Riippuu siitä millainen olisin sinä jonakin muuna, mutta jos olisi kaksi minää, niin ehkä.. Tai sitten ei, en todellakaan ole ihmisystävällinen ja jos kemiat ei kohtaa niin sillehän ei sitten mitään voi
59. Ketä ikävöit eniten? Ukkia, Rexiä ja Tiinaa (kaksi jälkimmäistä ovat koiria)
60. Homoavioliittojen puolesta vai vastaan? Puolesta, tottakai
61. Oletko homofobinen? En ole
62. Oletko biseksuaali? En
63. Ensimmäinen asia, jonka huomaat vastakkaisessa sukupuolessa? Katson aina ensin silmiin, koska silmät ovat sielun peili
64. Onko sinulla ollut vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta asunnossasi? No on, lukuisia
65. Minne haluaisit mennä ensitreffeillä? Johonkin puistoon piknikille tai kävelylle kaunille paikalle
66. Kuvaile täydellisiä treffejä! Mies, hyvää ruokaa, hyvää musiikkia ja rento tunnelma – Ilosaari täältä tullaan!
67. Onko kukaan laulanut tai soittanut (musiikkia) sinulle henkilökohtaisesti? Ei ainakaan äkkiseltään muistu mieleen...
68. Onko sinua suudeltu ilotulituksen aikana? Mahdollisesti joskus Uuden Vuoden kemuissa taikka Ilosaaren lauantai-bileissä...?
69. Milloin sait ensisuudelmasi? Oisinkohan ollut 13 – 14 v.?
70. Onko joku yli 10 vuotta sinua vanhempi yrittänyt iskeä sinut? Eipä ole tullut ikää kysyttyä...
71. Mikä sytyttää sinua (”turns you on”)? Oma mies
72. Mikä tappaa kiinnostuksesi? Mauttomat jutut ja ylimielinen käytös
73. Oletko ujo? En ole
74. Oletko liian ujo pyytääksesi ketään (tyttöä) ulos? Tyttöä? No en, tosin vain kaverimielessä
75. Oletko varattu vai sinkku? Naimisissa
76. Oletko koskaan rakastanut ketään? Olenhan minä ;)
77. Kelle sanoit viimeksi rakastavasi tätä? Miehelleni. Tai koiralle...?
78. Milloin itkit viimeksi? Jokunen aika sitten
79. Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä? Lasketaanko hyväksi syyksi tv- ohjelmat? Jos ei, niin sitten olen
80. Oletko kiinnostunut jostain henkilöstä juuri nyt? Olen
81. Koti poislukien, missä kävit viimeksi? Kyläkaupassa
82. Mitä kirjoja luet tällä hetkellä? Eilen illalla luin loppuun Judith Lennoxin Isän perintö, joten nyt ei ole mitään kirjaa kesken
83. Mikä on tämänhetkinen lempikappaleesi? Monia, mutta ajankohdan kannustamana moni joululaulu on juuri nyt mukavaa kuunneltavaa.
84. Mitä hiirimatollasi on? Hiiri
85. Mitä katsoit eilen illalla TV:stä? Ilman johtolankaa
86. Kenet haluaisit tavata juuri nyt? Siskot ja erityisesti Jennin: ks. kohta 9
87. Jos voisit olla jonkun kanssa juuri nyt, niin kenen? No tuon miehen, joka makaa sohvalla tuossa seinän takana ja kunhan kirjoitan nämä loppuun niin sitten hipsin sen seuraksi

88. Minkäväriset housut ja kengät sinulla on jalassasi? Alkkarit on mustat, housuja ei ole, vaan hame
89. Millainen sää on nyt ulkona? Pimeää ja ilmeisen kylmää
90. Kelle puhuit viimeksi puhelimessa? Hmm... luultavasti Annalle, joka oli lähdössä pikkujouluihin
91. Mitä kuuntelet tällä hetkellä? Television ”täällä tunnen olevani muutakin kuin pelkkä numero”-mainosta
92. Mitä söit viimeksi? Jäätelöä
93. Viimeisin katsomasi elokuva? Bridget Jones pyöri seuranani eräänä unettomana yönä
94. Pelottavat elokuvat vai onnelliset loput? Onnelliset loput ehdottomasti!
95. Kesä vai talvi? Kesä
96. Halit vai suudelmat? Sekä että
97. Rolling Stones vai Beatles? Beatles
98. Kissat vai koirat? Koirat. Ja kissat.
99. Sano jotain-ihan-mitä-vaan itsestäsi! Hyvää yötä minä!

2005-12-08T23:00:00.000+02:00

Heippa taas.

Itsenäisyyspäivä oli ja meni ja meinasin kirjoittaakin tänne yltiöisänmaallista diibadaabaa, mutten sitten jaksanutkaan. Sen sijaan kävin sunnuntaina Iisalmessa ukin haudalla, vein sinne kynttilän ja kökötin tovin mietiskelemässä syntyjä syviä. Olin ypöyksin ja tunnelma oli vähän herkkä, kyyneleet meinasivat väkisinkin tunkea luomien alta, vaikkei mitään syytä vetistelyyn ollutkaan. Kunhan tunteilin menneitä sukupolvia ja ajan kulumista ja muuta semmoista.

Ristiriitaista tuossa tunteilussa oli se, että samalla reissulla olisin hyvinkin voinut poiketa mummon luona, muttei saatu (mies oli kuskina) aikaiseksi tehdä sen vertaa mutkaa. Eikö kuitenkin olisi arvokkaampaa vierailla elävien (ja yksinäisten) ihmisten luona. Paha paha minä. :(

Loputtomaan kouluraatamiseen tuli tänään pienen pieni valonpilkahdus. Tarkkaan ottaen se kyllä valaisi koko loppuvuoden: metsäsuunnitelman palautus siirtyi tammikuulle (alunperinhän se olisi pitänyt olla opettajalla jouluaatonaattona, mikä olisi tiennyt reipasta ahkerointia joulunalusviikolla). Nyt voin siis (muutaman muun työn valmistuttua) siirtyä nauttimaan ansaitusta joululomasta -jonka alkamiseen on muuten vain viikko aikaa! :D

Olen parina yönä saivarrellut univaikeuksien takia, mikä on johti sitten siihen, että tuossa iltamassa nukuin autuaan unta vajaan parituntisen, mikä taas sitten osaltaan johtaa siihen, että istun koneella edelleen vaikka kello näyttää kohta puoli yötä.. Huomenna ei ole onneksi aikaista herätystä, joten nukkumaanmenolla ei ole niin kiirekään. Univaikeuksien (lue: näiden iltakukkumisten) ansiosta olen kuitenkin löytänyt varman stressin poistokeinon: selaan nettiä nurin ja oikein ja metsästän upeita puutarhakuvia. Välillä kirjoittelen hyviä vinkkejä (ensi kesää ajatellen) talteen upouuteen ruusukantiseen muistikirjaan (-joka tuoksuu hennosti hajuvedelle, tosin ei minun ansiostani), joka piti tietysti hankkia juuri tätä tarkoitusta varten.

Voiko olla mitään rentouttavampaa kuin upota täydellisesti reheviin puutarhakuviin ja vain elää hetken rauhallista kesäpäivää ilman mitään vastinetta (vielä!) todellisuuteen ja sitä myötä arkeen - ja sen kaikkiin pikkuruisiin koukeroihin.

2005-11-27T23:06:00.000+02:00

Eilen mieheke oli ensin monta tuntia metsähommissa ja kotiin tullessaan ehdotti, täysin vapaaehtoisesti (!), että lähdetäänkö jouluostoksille Kuopioon? Tarvitsiko montaa tuntia houkutella, no ei tarvinnut. Löysin muutaman joululahjan ja aivan täydellisen 5 euron villapaidan itselleni. Sitten lankesin ostamaan joulukortteja, sillä saattaa hyvinkin olla, että askartelut jäävät kovin vähäiselle ennen joulua. Joten kaikista kauniista sanoista huolimatta pommitan teitä kaupan korteilla tänä vuonna. Mutta nautiskelkaa, ostin kauniita kortteja!

Tänään sain vihdoinkin puristettua hetken jouluvalmisteluihin. Rakentelin ulko-oveen kranssin ja ripottelin muutenkin jo vähän joulukoristeita ympäri taloa. Tortut ja piparit on vielä ajatusasteella, mutta josko niihinkin vielä joku rako löytyisi. Mielellään ennen joulua.

Mutta tänään tapahtui myös jotain surullista. The Mersu vaihtoi omistajaa. En aja sillä enää ikinä. *parkumishymiö tähän*

Vaakakupit ovat nyt kuitenkin viikonlopun osalta kohtalaisen hyvin tasoissa, sillä kaiken kompensoi hyväksi se asia, että

KASVIO ON VALMIS!!!

VALMISVALMISVALMIS!!!

ja kolme päivää etuajassa ;D

2005-11-22T21:18:00.000+02:00

Viikko aikaa palauttaa kasvio. Elän tietokone-elämää: istun ja naputan tekstiä, välillä käyn syömässä (joskus myös koulussa) ja jälleen naputan.

Nyt alkaa onneksi loppu pikku hiljaa häämöttää, mutta sen olen aiemmista projekteista oppinut, että edelliseen iltaan en jätä mitään ja ennen en pysähdy ennen kuin kaikki kolme kansiota ovat valmiita ja opettajalle ajoissa luovutettuja.

Joulu tullaa jollottaa ja en ole luonut ajatustakaan joulukorteille, enkä juuri lahjoillekaan. Lunta tuli - hyvä-, mutta fiilis on toistaiseksi takataskussa.

Joten, palaillaan taas asiaan. Nyt jatkan näppiksen takomista.

2005-11-13T13:21:00.000+02:00

Jahas, jahas. Tuolissa on pyllyn mallinen monttu ja näppiksessä kulumavika. Ja minulla.. no minulla on päässä paljon tarpeellisia sanoja, kuten: lehdykät, päätölehtinen, suosii, viihtyy, levinneisyysalue, maaperä, paalujuuri, lehtokasvi...

Kyllä vaan, olen kirjoittanut nyt puolitoistapäivää yhteen putkeen (nukuin yöllä muutaman tunnin) kasvioon kasviselostuksia; tuntomerkit, levinneisyys ja esiintyminen, kasvupaikka, lisääntyminen, myrkyllisyys, hyötykäyttö... ja niin edelleen. Että voikin olla hidasta hommaa! Onneksi on talvi tulossa, olen ihan varma, että kunhan saan kasvion palautettua parin viikon päästä niin en halua nähdä yhtään ainoaa horsmaa muutamaan kuukauteen.

Se mitä varsinaisesti tulin tänne nyt kirjoittelemaan on:

************************
Hyvää isänpäivää isukille!!!

************************

Tässä vielä miehinen "kukkakimppu":

2005-11-08T20:33:00.000+02:00

Auringonpilkahdus...
Eipäs vaan Ihana Pakkasenpurema:
Konetentistä tuli (ensimmäisellä yrittämällä) 3!!!

~Ja se mistä olen oikein mahdottoman onnellinen on se,
että yksikään pojista ei saanut parempaa numeroa.
Ja niillä, tulevilla isännillä, on jo sentään geeniperimässä valmiina nuo koneasiat,
että luulisi niiden osaavan.

*keuhkoja repivää hihitystä*

2005-11-08T20:21:00.000+02:00

Koetan epätoivoisesti keksiä jotain positiivista kirjoitettavaa. Laittakaa tulemaan joku kysely, että voin ajatella enemmän kauniita ajatuksia. Keuhkotaudin runtelemana koetan sitä paitsi köhiä keuhkoista limaknöölejä irti; parannusta ei ole tapahtunut toistaiseksi.

Takatalvi ei ikinä kestä keväällä näin kauan. Käyn pakonomaisesti joka päivä ilmatieteenlaitoksen sivuilla tutkimassa viiden vuorokauden sääennustetta, josko se lämpötilalukema alkaisi pikku hiljaa laskemaan lähemmäs nollaa. Viikko sitten olin ihan varma, että "no ensi viikolla sen on ainakin pakko jo alkaa laskea", "ei se lämmin sää voi enää pidempään jatkua"... niinpä niin. Miksei muka voi?

Kauhuskenaariot pyörivät mielessä: "Jos talvi tuleekin vasta huhtikuussa?", "Jos talvea ei tule tänä vuonna ollenkaan?", "Jos talvea ei tule enää ikinä?!".

Tähän maltiksi meille kaikille epäluulojen vaivaamille vanha viisaus: Kun et odota, et pety.

Säästä puhuessa täytyy ottaa käyttöön vanhat hyvät tavat (luettava tutisevalla vanhus-äänellä): "Kyyllähän minä muiistan sen vuoden kakskymmentäsataa (lieköhän tuo oikea antiikkiversio vuosiluvusta 2000, vrt. yhdeksäntoistasataa), silloin lumi tuli maahan vasta pari päivää ennen joulua".

Joo, taidan tosiaan tarvita jotain parantolaa nyt.

2005-11-07T18:40:00.000+02:00

Pitää nyt piristää itseäänkin ja koko blogia menneellä lumi-ilmalla,
kun taivas puskee vettä ja Golf-virta tai joku muu noita lämpöaaltoja.
Kuva siis parin viikon takaa, kun ensilumi tuli... *huoh*

Ja lapio on kuvaa edeltävän päivän istutushommien "jäänne".

~
PS. Kylläpä tulikin hyvä mieli kun kuvan asettaminen oli tehty vihdoin (?) noin helpoksi. Viimeksi (eli aikoja sitten) kun siihen perehdyin niin ei onnistunut millään. Ja nyt: Jeee!
~

2005-11-01T15:38:00.000+02:00

Tänään tapasin ihmisen, jonka asenne elämään (ja rahaan) sai minut näkemään punaista.

Ko. ihmisen asenne on pääsääntöisesti tämä; tavara ei merkitse mitään, rahalla saa aina uutta. ja roskiin se mitä ei enää tarvita.

Tiedän tuon ihmistyypin; kun sille yrittää mainita jotain ympäristön tilasta, kierrätyksestä tai edes ajattelusta, niin heidän korvansa hyppäävät automaattisesti vaaleanpunaiselle taajuudelle, joka sensuroi kaikenlaisen "viherpiipertäjän" puheen, ynnä muun turhan, josta eiTodella tarvitse välittää:

"Eihän me täällä roskaan olla hukkumassa,
ei maailmassa todellisuudessa ole tuonkaltaisia ongelmia,
ne ovat taatusti vain hysteeristen höyrypäiden
keksintöä."

Itselle (joka en siis ole kierrätyksen ammattilainen, enkä muutenkaan aivan prikulleen täydellinen -vaikka kohtalaisen hyvä olenkin ;) ) iski tänään täydellinen voimattomuuden tunne; missä nämä ihmiset olivat, kun heille näitä asioita pyrittiin kertomaan? Eivätkö heidän vanhempansaakaan ota mitään vastuuta siitä, miten opettavat lapsensa käyttäytymään. Eikö ihmisen perustietämykseen kuulu, että muovi ei maadu? Ja vaikka se roskiin heittämä(si) viime syksyn sesonkia oleva muovinen kukkaruukun päällinen ei lojukaan roskaamassa puhtoista lähiötäsi, niin ei se suinkaan ole hävinnyt sen kauemmas kuin missä lähin kaatopaikka on. Ja kun sata ihmistä viskaa saman muovisen kukkaruukun päällisen roskiin, niin... mitä tapahtuu? Mietipä sitä.

Olen aivan sata varma, että jos joku saman yltiöporskuttelijan katsantokannan omaava nyt lukee tämän kirjoitukseni, niin hän keksii monta syytä, miksi hänen roskiin heittämänsä esine ei lisää maapallon jätekuormaa. Mutta hän valehtelee. Huijaa itseään (tai mikä pahempaa, ei edes ajattele asiaa tältä kannalta) ja loukattua mieltään sovitellakseen ostaa huomenna kukallisia joulupalloja: "...sillä viime vuotiset eivät käy uuden sohvan väriin."

Tälle tapaamalleni ihmiselle raha on tärkeyssijalla yksi. Seurasin pienen ihmetyksen vallassa hänen kertomaansa (shokeeraavaa!) tarinaa elävästä elämästä: Sattuipa eräänä julmana päivänä, että tämä ihmispolo (kyllä, surkimus suorastaan) huomasi tilinsä tyhjenneen (ei toki kokonaan, mutta saldon menneen rutkasti tavanomaisesta alaspäin)! Tarinan julmuus ei ole siinä, etteikö hän olisi saanut särvintä leivän päälle, vaan siinä, että rahaa ei yksinkertaisesti ollut ostoksiin! -Toki tilanne korjautui parissa päivässä, mutta voi sitä tuskaa ja kärsimystä, mitä tuo tilanne sillä hetkellä aiheutti; piti oikein itkeä omaa surkeaa tilaansa.

Ja vielä joku on joskus kuvitellut -ilmeisen erheellisesti-, että raha tuo mukanaan jotain, jota onneksikin nimitetään.

Oikeastaan syy, miksi tätä tähän kirjoitan on se, että kaiken tämän Raharaharaha-ylistyksen sivulauseesta ymmärsin nimittäin, että kirpputoreja kiertävät ihmiset ovat köyhiä ja kun on varoissaan niin ei kirpputorillekaan tarvitse mennä. Tämä kohta nipisti hiukan omaa kohtalaisen kestävää ylpeyttäni.

Ihminen, joka on lapsuudessaan joutunut elämään heikohkossa taloudellisessa tilanteessa, haluaa yleensä aikuisena vain uutta, eikä "enää ikinä" kenenkään vanhaa. T'ämä erityisesti pätee sodan jälkeisen pula-ajan lapsiin, mutta se on suoraan näkyvissä myös nykyaikana. Nopeaälyinen lukija voisi tehdä johtopäätöksen, että allekirjoittanut (the kirpparifriikki) on elänyt lapsuutensa yltäkylläisyydessä ja hopealusikka suupielessä. En ole, mutta normaalin elämisen rinnalla ei meillä myöskään koskaan eletty semmoisessa "pakko rikastua ja vain raha tuo ikuisen onnen" -olotilassa. Kun jo pentuna tottui siihen, että kaikkea haluamaansa ei kuitenkaan saa, niin nyt aikuisenakin osaa elää niin, että kykenee välillä kyseenalaistamaan joitakin niin kovin muodikkaita turhuuksia. Perheelleni onkin annettava kiitos siitä, että allekirjoittaneen onnellisuus ei tule rahasta, vaan (proosallista, mutta totta, niiiin totta) rakkaudesta.

Love U Sugars.

2005-10-30T22:44:00.000+02:00

Olipas mukava viikonloppu. Kerrassaan ihan.

Jenskuliini vietti tovin Kuopiossa Simbaliinin kanssa ja sillä aikaa kun Simbaliini ja "Nakki" sekä "Makkara" nautiskelivat toistensa seurasta (lue: nukkuivat kotona), niin me tytöt käytiin tekemässä parikin pientä kaupunkikierrosta. Antoisaa oli, kuten aina; kirpparit jakoivat antejaan ja niin edelleen - muihin kauppoihinhan on ihan turha mennäkään, kun kaikki mitä sieltä löytää on "tummaa puuta", joka kuuluu unikon kanssa siihen kastiin, että kierrän peninkulmasaappailla ohi ja vielä mahdollisimman kaukaa. Mikä siinä onkin, että yhtenä isona laumana kuljetaan samanlaisten tavaroiden (ja kotien) perässä, kun jokaisella on kuitenkin se ihan omakin nuppi hartioillaan, josta voisi kaivella jos jonkinlaista omaakin ajatusta.

Tänään naputtelin joutessani ison nipun kouluhommia valmiiksi ja iltamassa innostuin paistamaan miehekkeelle vielä banaanikakunkin, naminami. Kylläpä nyt on hyvä mieli. Vaikka pikkuisen kyllä jäi kaihertamaan, etten muistanut tuossa työn tiimellyksessä katsoa Gilmoren tyttöjä... Jo toinen viikko peräjälkeen kun se unohtuu, voi himputti.

Viikon takaisella lumikuurolla oli sellainen vaikutus, että koulunkäyntiin ei nyt jaksaisi panostaa tipan vertaa ja asiaa ei taatusti paranna nyt taas, ah niin musta maa. Tämä taitaa nyt olla sitten sellainen takakesä, takatalven vastakohta ikäänkuin. On se vaan luojan lykky ettei tarvitse kituuttaa jossain tuolla ruuhka-Suomessa, jossa saadaan pari kertaa talvessa valkoisia hiutaleita ja lopun aikaa sataakin jotain nokip*skaa. Ratiritirallaa tosiaan.

2005-10-28T19:13:00.000+03:00

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hyvää syntymäpäivää rakas Lastuvilla!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

2005-10-25T19:11:00.000+03:00

Ihan vaan tiedoksi, että on aika tarkalleen kaksi kuukautta jouluun...

Seuraa kaupallisia tiedotteita:

Meikäläistä saa sitten ihan luvan kanssa viskellä jouluna oikeilla kaupan joulukorteilla.

Sillä joulukorttikokoelmani valkoisessa kenkälaatikossa (on muuten sitten Jounin kenkien laatikko elikkäs tosi suuri) kaipaa ruokaa ja vaikka ne itse tehdyt kortit ovatkin kauniita ja tosi symppiksiä niin kuitenkin enempi arvostan semmoisia teollisia; siis tässä joulukorttitapauksessa.

Ja jos joku sielunsisar (taikka -veli) haluaa oikein mieltäni lämmittää niin voi etsiskellä sieltä korttihyllyn ruuhkasta semmoista korttia, jonka taiteilijaksi mainitaan joku seuraavista (nimeä klikkaamalla löytääpi kuvallisia malleja):

~Marjaliisa Pitkäranta
~Lisi Martin
~Mauri Kunnas
~Jenny Nyström
~Lennart Helje, Charles Goulding, Rune I. Johansson ja Jan Bergerlind (tästä linkistä löytyy näiden, mutta myös monen muun taiteilijan korteista kuvia)
~jne...
+ kaikki muut kortit, joista vain löytyy taiteilijan nimi.

Tämä kaikki sydämmellisenä vinkkinä tarjotaan, eikä siitä pidä paineita ottaman.

Ja kuten arvata saattaa, minä sitä vastoin aion tuhlata kaikki joulukortteihin (henkisesti) varaamani rahat myöskin kokoelmani täydentämiseen ja pakkaan löytöni sitten visusti talteen edellä mainittuun kenkälaatikkoon. Ja näprään koko suvulle jälleen itsetehtyjä joulukortteja.

2005-10-24T17:10:00.000+03:00

Löytyi kysely jemmakätköstä -en ole vissiin aiemmin muistanut täyttää

KOLME NIMEÄ, JOITA TOTTELET: Tottelen? Kuulostaa simputukselta...Sannalla tulee yleensä asia kuin asia edes jotenkin huomioitua, mutta kauneimman lempinimen keksijää kumarran syvään
KOLME NIMIMERKKIÄ, JOTKA SINULLA ON OLLUT: Irja (don't ask), Kråkan ja Liisi
KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄT ITSESSÄSI: Rehevä huumorinkukka, oman tien kulkeminen ja ystävät
KOLME ASIAA, JOISTA ET PIDÄ ITSESSÄSI: Säärikarvat (/-turkki), satunnaiset roskat silmissä ja epämuotoiset kulmakarvat
KOLME ASIAA, JOTKA PELOTTAVAT SINUA: Hullut autoilijat (ei se niiden hengen lähtö minua haittaa, mutta se, että omatkin varpaat on vaarassa), korkeat paikat ja ne puistattavat ötökät
KOLME ASIAA, JOTKA OVAT OLENNAISIA PÄIVÄSSÄSI: Koirat, Jouni ja pikkuriikkiset iloiset asiat
KOLME ASIAA, JOTKA OVAT PÄÄLLÄSI NYT: Mustat housut ja kaksi paitaa
KOLME LEMPIBÄNDIÄSI: Pelle Miljoona, Maija Vilkkumaa, trio Niskalaukaus
KOLME UUTTA ASIAA, JOITA HALUAT KOKEILLA SEURAAVAN VUODEN KULUESSA: piparimuottiin huovuttaminen, öljyvärimaalaus ja venäjän opiskelu
KOLME ASIAA, JOITA HALUAT SUHTEESSA: halauksia, pussauksia ja naurua
KAKSI TOTUUTTA JA YKSI VALHE:
Väittämä a) Maistoin maitoa suoraan lehmän utareesta
Väittämä b) Join viikon ajan joka aamu kahvia
Väittämä c) Olen lyönyt ihmistä turpaan
-saa esittää arvauksia mikä meni vikaan! ;)
KOLME FYYSISTÄ ASIAA, JOTKA VIEHÄTTÄVÄT SINUA SUKUPUOLESSA, JOHON OLET MIELTYNYT: Koko (ei hernekeppejä minulle, kiitos), karvat (ei parta pahoille kasva, eli parta on vähintään oltava, letitetty on aina parempi) ja nauru
KOLME ASIAA, JOITA VAIN ET KYKENE TEKEMÄÄN: Syömään silliä, olemaan koko ajan siivouksellinen ja kestämään niitä ötököitä
KOLME LEMPIHARRASTUSTASI: Lukeminen, googlettaminen ja kaikenlainen pieni näpertely ja suunnittelu (hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!)
KOLME ASIAA, JOITA KUUMEISESTI HALUAT TEHDÄ NYT: Ostaa joululahjoja, kirjoittaa joulukortteja ja juoda jotain kylmää
KOLME URAA, JOITA HARKITSET: Jätevesiasiantuntija, kirjailija tai käsityöläinen
KOLME PAIKKAA, JONNE HALUAT MENNÄ LOMALLA: Skotlantiin, Irlantiin taikka Lappiin
KOLME NIMEÄ LAPSELLE: Lotta, Lena ja Lisi
KOLME ASIAA, JOITA TAHDOT TEHDÄ ENNEN KUOLEMAASI: Täyttää 99 vuotta, hankkia lisää koiria ja kasvattaa rehevän unikkopenkin

No niin, nyt on taas muutama asia enemmän julkisessa levityksessä

2005-10-24T10:30:00.000+03:00

En aio masentaa itseäni enempää tiedolla, että perjantaiksi on luvattu kahdeksan lämpöastetta; kerron vain jälkipolville muistiin, että ensilumi satoi näillä leveyksillä tänä vuonna lauantaina 22. lokakuuta ja sääennustuksen mukaan koko alkava viikko on reippaasti (no pari astetta..) pakkasen puolella (lukuunottamatta siis tuota pirun helleperjantaita, joka on kuin punainen vaate kylmyyttä rakastavalle härälle).

Loma loppuu tänään. Voisin ihan suvereenisti olla lomalla vaikka tammikuuhun saakka, joten sikäli on vähän tylsää. Tylsyyttä kompensoi ulkona oleva valoisuus, puut ovat lumipeitteessä ja koko maailma on kaunis ja valkoinen. Porukat siellä kotikotona jaksavat aina siunailla näitä meidän "siperiaalisia" lämpötilojamme, mutta näinä hetkinä saan kyllä pisteet kotiin. Täällä on ihanan kylmää ja elänkin toivossa, että tuo tuleva perjantainen helleaalto jää kallansiltojen eteläpuolelle; Kuopioonhan se on luvattukin! -pysyköön siellä.

Itse asiassa noista lumisista puista hiipii mieleen mielikuva jouluaaton tv-ikisuosikista, Lumiukosta (The Snowman). Muistattehan elokuvan alun, kun lintuna (tai lumiukkona!) lennetään englannin maaseudun yllä ja alas jää pieniä metsäsaarekkaita kiviaidoin reunustettujen peltosaarekkeitten väliin. Aiemmin sitä aina haaveili asuvansa juuri sen kaltaisessa paikassa ja nyt huomaa, että kiviaitoja lukuunottamatta, siellähän minä juuri asun!

2005-10-23T23:49:00.000+03:00

Luin tänään loppuun neljännen ja viimeisimmän Kathy Reichsin kirjan; silkkaa verta ja suolenpätkiä. Joukkoon mahtui kuitenkin pienen pieniä romantiikan hippusia; romantiikan, jota päähenkilötkään eivät vielä tunnusta ja silti se tihkuu läpi jokaisesta "teosta". Voi kun seuraava kirja ilmestyisi P I A N !

Tänään iltapäivällä ollessani vielä kirjan (kirjojen) jättämässä romanttisessa euforiassa kuulin radiosta tuli Chris De Burghin Lady in red. Kylmät väreet kulkivat selkää pitkin; se oli kuin piste kirjan päätteeksi.

I've never seen you looking so lovely as you did tonight
I've never seen you shine so bright
I've never seen so many men ask you if you wanted to dance
They're looking for a little romance, given half a chance
I have never seen that dress you're wearing
Or the highlights in your head that catch your eyes I have been blind
The lady in red is dancing with me cheek to cheek
There's nobody here, it's just you and me, It's where I wanna be
But I hardly know this beauty by my side
I'll never forget, the way you look tonight

I've never seen you looking so gorgeous as you did tonight
I've never seen you shine so bright you were amazing
I've never seen so many people want to be there by your side
And when you turned to me and smiled, It took my breath away
I have never had such a feeling
Such a feeling of complete and utter love, as I do tonight

The way you look tonight
I never will forget, the way you look tonight
The lady in red
The lady in red
The lady in red
My lady in red (I love you.)

Näitä elämää suurempia rakkaustarinoita tulee vastaan silloin tällöin. Kioskipokkareista niitä ei koskaan löydä, vaan ne kätkeytyvät täydellisesti tarinan sekaan ja löytyvät sieltä niin kuin ne olisi tarkoitettu vain lukijan silmille, eikä kenellekään muulle. Kirjan luettuaan tekee melkein mieli kiittää ja kumartaa moisen helmen (muutenkin kuin romantiikan osalta, toim. huom) kirjoittajaa.

2005-10-18T16:38:00.000+03:00

Kuka puhuikaan pitkästä lomaviikosta?!?

Sunnuntai oli armoitettu lepopäivä pitkän raadannan jälkeen, mutta maanantaina alkoi näppis napsua, kun allekirjoittanut tajusi, että kasvion palautukseen on reilu kuukausi aikaa ja sitä ennen täytyisi kirjoittaa esitys jotakuinkin 80 kasvista. Maanantaina sain siis aikaiseksi 3 sepustusta (á 2 x A4) - ja yksihän oli valmiina jo ennalta (hyvä minä...). Tänään (elikkäs tiistaina) sama homma jatkuu, mutta on se kyllä pirunmoista taistelua. Kun ei saa suoraan kopioida, niin ennättää kyllä verbaalista lahjakkuuttaan taivutella mutkalle jos toiselle ennen kuin on kertonut samat asiat omin sanoin.

Tähän mennessä kirjoitettuja on siis yhteensä huimat viisi (5) kappaletta! Erästä tunnettua joululaulua soveltaakseni: "Voi mikä riemu syntyikään..."

Kirjoitusputken (tosiaan, hohhoo) katkaisi ilmoitus siitä, että "Mami's precious I" on menossa (ilmeisesti jo) huomenna katsastusmiesten hellään syynäykseen, joten suotavaa olisi autoa hiukan putsata... Kirjoituskatkoksesta riemastuneena tartuin tietysti mahdollisuuteen kuin sika limppuun ja säntäsin hommiin saman tien. Ajelutin vanhusta (sehän toki, tarkkaan ottaen, on nuorempi kuin minä) sen verran, että jyräytin sen tallista tuohon porraspieleen ja samalla huomasin surukseni, että pyllyni oli muutamassa kuukaudessa muokkaantunut täysin "Mami's precious II:n" muotoihin ja ne "kaivaten-muistellut-ihanan-pehmeät-penkit" olivat ehkä sittenkin hiukan jo jousitustaan löysänneet aikojen saatossa... hassua.

Puunasin auton nyt sitten siihen kuntoon, että jos joku sen itselleen haluaa lunastaa niin se on valmis lähtöön. Mutta se on sitten auto, jolla ajetaan arvokkaasti ja iän vaatimalla kunnioituksella. Että lähtee vain ja ainoastaan Hyvään Kotiin. *niisk*

---

Ja kun tunnekuohusta olen aikanaan päässyt yli, niin perehdyn lisää (vakavailmeisenä toki, edelleen) tervalepän lisääntymiseen.

2005-10-15T21:35:00.000+03:00

Tänään nautiskelimme miehekkeen kanssa laatuajasta ja ajelimme kahdestaan Ankia (ja Timoa myös!) ilahduttamaan Joensuuhun.

Oli mukavaa käydä tutkimassa, kuinka remppa on edennyt, sillä edellisellä kerralla ohjelmassa oli vasta kylppärin laatoitus. Ne muutamat valokuvat, jotka Anki oli raaskinut (!) kämpästään tuoda julki eivät tyydyttäneet uteliaisuuttani.

Periltä löytyi positiivinen yllätys; sen lisäksi, että Nando oli mahdottoman kiltti ja suloinen (Senniä piiruakaan väheksymättä, puss honey!) niin asunnossa tapahtunut muutos hiveli kyllä "maku"hermoja. Rakastan vanhoja taloja, joissa on vielä vanhanajan väljyyttä, eikä neliöitä ole nipistetty mikroneliöiksi. Toinen huomion arvoinen mieltä lämmittävä piirre on kaikkien pienien, mutta persoonallisten yksityiskohtien runsaus; on seinään upotettu baarikaappi (entinen kylmäkaappi), ihanat vanhat listat (ei mitään niitä nykyisiä olemattomia "lituskoita"), leveät ikkunalaudat, korkeat huoneet ja näin maalaisena: ihana hiljaisuus paksujen kiviseinien keskellä, vaikka köllötellään keskellä kaupunkia. Voisikohan kesämökin hankkia keskustasta?

Asunnossa tehty remppa on kyllä nappihomma ja onhan aina mukavaa kun oman käden jälki on näkyvillä, siististi tehty jälki varsinkin.

Ankilla on huomionarvoinen kokoelma (juu, olen kateellinen jo hiukkasen, myönnän - ja en sentään ole jäänyt itsekään tässä suhteessa laakereillani lepäämään) vanhoja huonekaluja ja ne jostain syystä istuvat toistensa seuraan kuin nenä päähän. Miksi voi olla niin, että kiikut ja tuolit eivät osu minun kohdalle ikuna tuolla kirppariviidakossa?!

No ei pidä lannistua; Joensuun visiittiin kuului myös pieni shoppailukierros ja saalis oli erinomainen. Sellaista kirpputorikierrosta ei taida nykyisin ollakaan, etteikö jotain kivaa löytyisi, tällä kertaa se oli pippurimylly (viherpippuria ei myydä jauhettuna, ainakaan vakiokaupassamme). Tehokas shoppailija (eli minä!) löysi toki paljon muutakin, joten reissu oli kaiken kaikkiaan oikein mainio.

Kotiin tultuamme teimme maailmankakkeuden parasta salaattia ja lettuja! Mansikkahillon kera, tietysti. Seuraksi nautiskelimme chileläistä punaviiniä Pato Amadoa, joka tyhmästä "Stenvall-etiketistään" huolimatta on mainiota tavaraa! Lue: halpaa, mutta ah niin hyvää.

Tässä siis syyslomani ensimmäinen päivä, joka oli erinomainen alku piiiiiiiiitkälle lomaviikolle.

2005-10-09T15:09:00.000+03:00

Ota oppia lehmästä:
Nauti hyvästä ateriasta,
lepää sen päälle kaikessa rauhassa.
Hoida hellyydellä lapsiasi.
Huolestu, jos joku porukasta puuttuu,
ja kun tämä saapuu, iloitse ja
osoita kiintymystäsi.
Luo lempeitä katseita ympärillesi.
Osoita elein, kuinka hyvältä rapsutus tuntuu.

2005-10-06T08:07:00.000+03:00

Napattu Ankilta ja pitänee sanoa, että lopputulos ei ollut yllätys. ;)

You are Miss Piggy.
You are talented and the center of attention. At
least you'd like to think you are. You're
really just a pig.

FAVORITE EXPRESSIONS:
"Moi", "Moi" and
"Moi!"
LAST BOOK READ:
"Women Who Run With Frogs And The Frogs Who
Better Wise Up Quick"

FAVORITE MOVIE:
"To Have and Have More"

DRESS SIZE:
If it's expensive, it fits.

BEST FEATURES:
Eyes, eyebrows, eyelashes, nose, cheeks, hair,
ears, neck, shoulders, arms, elbows, hands,
fingers, legs, knees, ankles, feet, toes and so
on and so forth.

SPECIAL ABILITIES:
Singing, Dancing, Directing, Producing, Writing,
Starring, and Being Famous.

What Muppet are you?
brought to you by Quizilla

2005-10-02T09:50:00.000+03:00

Ai niin: tukehdun kateuteen! Pakko päästä Joensuuhun ostoksille. *huoh*

2005-10-02T09:40:00.000+03:00

Jotakuinkin vuosi sitten, eli lokakuun 9. päivä satoi ensilumi -muistan sen koska silloin juhlittiin miehen kolmeakymmentä ikävuotta ja pistin anopin kiusaksi kahvipöytään itse kerätyt ruusukupit; se kun kantaa meille niitä pirhanan pirttiastioita- ja nyt ulkona on yli kymmenen plusastetta, eikä ensiviikon sääennuste näytä yhtään paremmalta. Tämä on nyt sitä lällylämmintä kesäsäätä, jota syksyllä Ei Pitäisi enää olla! Haluan pakkasta ilmaan ja kuuraa maahan!

Asiaan: Perjantai-iltapäivällä pihaan huristi kuorma-auto, jonka lavalle oli kiinnitetty pikkuruinen kaivinkone. Kaivinkone laskeutui lavalta alas ja lähti hurraamaan talon taakse ja kaivoi sinne illan aikana matalan uima-altaan näköisen montun. Sitten kone siirtyi vielä etupihalle ja teki sinne toisen montun (lue: raapi pintamaita pois). Kaiken huipuksi kone nosteli takapihalta lähtenyttä maa-ainesta traktorin lavalle, joka kippasi maa-aineksen niihin etupihan monttuihin.

Sama kontinkielellä: perjantai-iltapäivällä tuli kaivinkone ja kuski, kaivoivat takapihalta maita pois ja tekivät meikäläiselle etupihalle kukkapenkin. Kaivuri tulee jatkamaan hommaa kunhan ennättää. Ensi viikolla saapuu (tai pitäisi saapua) sora- ja multakuorma, jotka levitetään sopiviin kohtiin, sora pääasiassa talon seinustoille = "uima-allas montut" kiertävät talon ympäri. Jos ei kuka tajunnut, niin sopii tulla vierailulle itse asiaa silmäilemään. *vinkitivinkvink*

Sillä aikaa kun kaivinkone teki hommiaan, niin meikätyttö lauleskeli ääneen tuolla pihalla, joskin tajusin vasta jälkeenpäin, että ko. kaivinkoneessa olikin yksi ikkunaseinistä ihan avonainen ja koska ko. kone oli aika hiljainen niin sopii toivoa, ettei kuski kuullut "rallejani". Olivat nimittäin sanoitukseltaan ja säveliltään sellaisia, että Idols-tuomaritkin jäisivät taatusti toiseksi.

Että silleen. Tänään olisi ihanan pilvisen näköinen "pihatyö-sää", mutta koska huomenna on jostain syystä (!) taas koulua niin pitänee tyytyä katselemaan ulos tuosta ikkunasta vielä tovin -pihlajasta on muuten lehdet jo melkein tippuneet- ja naputella tehtäviä kasaan. Mieskin oli eilen saunaillassa ja taitaa siksi nukkua vielä jokusen tovin...

Eilen sain vihdoinkin aikaiseksi viedä tunnelmaa tuonne uloskin, laitoin pihakoivuun kaikki joutavat kynttilälyhdyt (4 kpl) ja niihin tuikut tuikkimaan pimenevään iltaan. Olipa tosiaan aika sievän näköistä! Tästä johtuu, että seuraavan kerran kun eksyn kauppaan, niin noita lyhtyjä pitänee hamstrata muutama lisää, sillä puitahan meidän pihassa riittää ja eihän se ole oikein, että yksi on koristeltu ja muissa ei ole mitään. ;) -Joskin vaahteroiden kunniaksi on sanottava, että ne ovat luopuneet (ainakin tämän syksyn osalta) vastaan hangoittelevasta vehreydestään ja ovat kulmakunnan kullankeltaisimpia puita! Tekisipä mieleni sanoa, jotta Viimeinkin!

Semmoista kuuluu tänne tänään: Iloista lokakuun 2. päivää kaikille; jouluun on vielä 83 päivää!

2005-09-28T10:27:00.000+03:00

Anki laittoi spostiin kyselyn, jonka laitan luettavaksi tänne, sillä en saata/malta/kehtaa/tms. sitä kaikille postittaa.

Nyt alkaa:

1. Mielekäs vai houraileva?
Mielekäs, tänään on oltava skarppina

2. Pink vai Destiny's Child?
Ei kumpikaan, hätäisesti tunnistan nuo musiikin aihepiiriin kuuluvaksi, eikä iske yhtään.

3. Koska viimeksi kävit suihkussa?
Eilen illalla

4. Mitä biisiä kuuntelet juuri nyt?
En mitään.

5. Mitä sanoit viimeksi kun sanoit jotain?
Mutisin itsekseni: "hiivatin hölmöt..." -koskien koiria, jotka eivät väläytelleet osaamistaan tuolla ulkona.

6. Mitä on oikealla puolellasi?
Kaksi kaukosäädintä, käytetty patteri, ohran siemeniä pikkupussissa, lisää käytettyjä pattereita ja viilentävä jalkageeli, joka tuoksuu äkäiselle, muttei juurikaan viilennä. Ai nii ja tieskarin näyttö on myös vähän oikealle minusta.

7. Mistä tietokonepöytäsi on tehty?
Jalat on metalliputkea ja pöytälevy jotain levyä, joka on päällystetty jollain "puupinnalla".

9. Jos olisit väriliitu, minkä värinen olisit?
Joku iloisen värinen pastelli-liitu, EI semmoinen ala-aste kouluvärikynä.

10. Mihin haluaisit lähteä häämatkalle?
Häämatkasta ei nyt enää ehkä niin väliä, mutta joku muu reissu voisi olla ihan kiva. Kotimaan automatkailu on haave, kun vaan ykköskuskilla olisi joskus aikaa semmoiseen.

11. Kenen kanssa haluaisit viettää lopun elämääsi?
Jounin tietysti.

12. Onko sinulla laavalamppua?
Eipä ole.

13. Kuinka monta HYVÄÄ kaveria sinulla on?
Jouni. Anna ja Jenni. Elli ja Tessa. Eli viisi. Ehkä vielä Virpi ja Riittakin. Osa näistä on myös Todella Hyviä Ystäviä!

14. Millainen sää tällä hetkellä on?
Pilvistä ja viilenevää, toivottavasti.

15. Oletko koskaan polttanut pilveä?
En ole, enkä poltakaan, saapi potkaista lujaa heti jos näin ikinä tapahtuu.

16. Kuinka nukuit viime yönä?
Oikein hyvin, tänään ei ole koulua, joten sain lojua hiukkasen pidempään.

17. Kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa?
Jounin, soitti illalla, että on jo tulossa (kun oli siis myöhässä).

18. Mikä on KAMALIN asia jonka olet huomannut vastakkaisessa sukupuolessa?
Lika.

19. Ketä ihailet?
Eräopas Kai Hyttistä esimerkiksi. Sekä isovanhempia ja porukoita.

20. Ketä näyttelijää INHOAT?
Tom Cruisea ja roolihahmon perusteella sitten moniakin tyyppejä.

21. Pidätkö siitä henkilöstä, joka lähetti tämän sinulle?
Tottahan toki!

22. Kuinka voit tänään?
Kävin rämpimässä tuolla ojanvarsia koirien kanssa, kun metsästin hieskoivun vihreälehtistä oksaa (kasvioon -lehdet alkavat olla jo aika keltaisia...), joten aamureippailun takia olen ihan kohtuu hyvällä olotilalla sekä henkisesti, että fyysisesti.

23. Lempikarkkisi?
Ne Calypso-karkit, joita en ole saanut ainakaan 15 vuoteen. Nykyisistä menee suuhun ensimmäiseksi aika moni ei-kirpeä ja ei-salmiakki, toki nekin sitten muiden mukana. Sanna lempiaiheessaan.

24. Kuka (ei siis mikä)??
Jouni.

25. Muistatko mitä unta näit viime yönä?
En muista, ei ole jäänyt mieleen.

26. Lempinimiäsi?
Itse itseäni nimitellen: Sannikki, Sanni, Sanelma, Sanniamus Igitur ja niin edelleen poispäin. Mä en ole kai rakaslapsi, kun ei kukaan vaivaudu keksimään lempinimiä... tai ehkä ne eivät vaan kerro niitä minulle :(

27. Ikäsi?
29 vuotta, ensimmäisen kerran.

28. Hiusten värisi?
Punertavat nyt, oikeasti ruskeat.

29. Silmien väri?
Sinivihreät.

30. Onko sinulla koskaan ollut hammasrautoja?
Eipä ole, mutta oli joskus (ala- tai yläasteella) sellaiset liimatut nystyrät takahampaissa, joihin piti laittaa aina pikkuruinen kumilenksu. En muista mitä hyötyä noista oli, mutta tulipahan sekin koettua.

31. Käytätkö piilolinssejä?
En käytä, rillejä vaan.

32. Onko sinulla sisaruksia, jos niin minkä ikäisiä?
Jenni 25 v. ja Anki 25 v.

33. Kuka on läheisin ystäväsi?
Systrar ja Jouni

34. Mitä tykkäät tehdä?
Selailla joulukortteja (yksin!), siivota (yksin!), askarrella (yksin!), lukea, syödä karkkia (yksin!), käydä shoppailemassa (Jounin tai siskojen kanssa) ja matkustaa autolla jonnekkin helppoon paikkaan (lue: perillä ei ole mitään "vaatimuksia") Jounin kanssa.

35. Mikä on paras neuvo jonka olet saanut?
"Olkaa rehellisiä toisillenne myötä ja vastoinkäymisissä ja puhukaa asiat selviks tapahtui mitä tahansa. Ja ennen kaikkea rakastakaa ja pitäkää hyvänä toisianne!" Tämän sain tekstiviestinä Tessalta n. 6 vuotta sitten, kun aloiteltiin seurustelua Jounin kanssa. Olen pitänyt sen tallessa puhelimessa kaikki nämä vuodet.

36. Unelma-auto?
Vanha rakas kunnossa taas tai possupaku tai joku sellainen ameriikan laiva, joka vaatii jalkapallokentän kokoisen kääntöpaikan.

37. Mitä haluat olla, kun olet iso?
Olen jo ihan tarpeeksi iso, kiitos vaan. Ja pysyisin mielelläni ihan samanlaisena kuin nytkin olen, 29 -vuotiaana ei elämänkokemusta voi olla vielä liikaa, mutta sopivasti.

38. Tulevaisuuden suunnitelmasi?
Haluaisin olla Astrid Lindgren, mutta jos niin ei käy, niin sitten toivon, että saan niperrettyä jotain muuta näkyvää aikaiseksi.

39. Parasta musaa?
Niitä on aika vähän: satunnaiset musikaalimusiikit sekä legendat kuten Mahalia Jackson (ja muut voimakasääniset naislaulajat) ja sitten tunnelmamusiikki, kuten uusin tulokas Frank Sinatra (kiitos Ankille ja Jussille, jotka auttoivat levyn saamisessa) ja perinteiset joululaulut.

40. Lempiruoka?
Kasvissyöjänä: Ellin laittamat pöperöt ja pikkuruisena lihansyöjänä: äidin lihapullat ja perunamuussi.

41. Kuka on hauskin ikinä tapaamasi henkilö?
Jennin kirjoitusasu on välillä hillitöntä ja sitten minä myös, tietysti!

42. Lempielokuvasi?
Bridget Jones's Diary, Kotiopettajattaren romaani (se yksi versio), Amelie, kaikki amerikkalaiset ihanat jouluelokuvat ja Disneyn piirretyt legendat; "Once upon a time...".

43. Paras tv-sarja?
C.S.I, Everwood, ER, Todistettavasti syyllinen, Suhteita, sotkuja ja ystävyyttä ym...

44. Lempikuukausi?
Marras- ja joulukuu. Tykkään pitkästä joulusta.

45. Pidätkö tanssimisesta?
Yksikseen kyllä.

46. Nopea vai hidas?
Riippuu onko kysymys edelleen tanssimisesta vai jostain muusta?

47. Mikä on romanttisinta mitä ikinä olet tehnyt?
Mennyt naimisiin. Se oli romanttinen päivä.

48. Jos voisit vaihtaa nimesi, mikä olisi uusi nimesi?
Korkeintaan tiputan tuon jatko-osan pois, mitään muuta vaihtoa en aio nimiraukalleni enää suorittaa.

49. Nukutko pehmolelujen kanssa?
En. Tarvitsen nukkuessani puolikovan tyynyn, hyvän peiton ja paljon tilaa, eikä mitään häiriötekijöitä. Jouni nukkuu kiltisti omalla puolellaan sänkyä. ;)

50. Oletko koskaan ollut rakastunut?
All the time.

51. Mikä on tyhmintä mitä olet koskaan tehnyt?
Hmm... niitä on niiiin paljon, että ennättäisin valmistua koulusta ennen kuin olisin kertonut kaikki tyhmimmät jutut. Sanotaan, että niitä on runsaasti.

52. Mikä ensimmäisen tyttäresi nimeksi tulee?
En osaa sanoa.

53. Mikä on lempidrinkkisi?
Kotioloissa Fizz Dry -siideri, jossa on lisäksi sentti-pari kirkasta ja pilli.

54. Kauhu vai komedia?
Komedia ja vain ja ainoastaan komedia.

56. Puhelimessa vai päin naamaa?
Puhelimessa.

57. Päivä vai yö?
Yö.

58. Aurinkoinen vai sadepäivä?
Nyt mieluiten pilvinen, mutta silti rapsakka pakkaspäivä. Keväällä kirkas lumet sulattava auringonpaiste ja kesällä järvellä soudellessa kaunis, lempeä aurinkoinen ilma ja pilvetön taivas.

59. Rakkaus vai himo?
Ei toista ilman toista, kiitos.

60. Suukko vai hali?
Halaus tai rutistus.

61. Jos voisit muuttaa jotain itsessäsi, mitä se olisi?
Siistimmät kantapäät ja pari kiloa pois pohkeista. ;)

62. Mitä pidit tästä kyselystä?
Pitkään aikaan en olekaan kertonut itsestäni mitään kenellekään, oli ihan kiva avautua taas.

63. Haluatko että ystäväsi vastaavat tähän?
Vapaasti vietävissä.

2005-09-19T18:53:00.000+03:00

Vihdoin ja viimein kärsivällisyys palkitaan. Ennätin jo odotella sitä hetkeä, kun "pääsisin näyttämään kynteni kouluosaamisen parissa" ja nyt se päivä on koittanut. Minä ja vain kaksi muuta eli yhteensä kolme (3) oppilasta oli saanut perinnönjako-tehtävän oikein tämän päiväiselle tunnille.

Kyllä nyt nurkkapielet natisevat kun olen itsestäni niin ylpeä!

*****

Jottei kenenkään tarvitse kateuteen tukehtua, niin tiputan itsenikin maan pinnalle: se oli vain yksi tehtävä, tentti on vielä tulossa ja perintöjutut on pieni hiiren pieru siinä hommassa, kyse on kuitenkin verotuksen kurssista. Huoh. Mutta oli se kivaa niin kauan kuin sitä kesti!

Eipä tälle päivälle sitten muuta, siinähän se meni uumoillessa.

2005-09-17T22:18:00.000+03:00

Pistelin joutessani blogin värimaailmaa enemmän syksyiseksi, tuo pohja muistuttaa eniten sopivan mieluista "kuutamo"-olotilaa (huomisen täysikuun kunniaksi), joten olkoon nyt näin.

Forssan reissu jäi tekemättä, se olikin mies jonka flunssa nykäisi peiton alle, enkä minä (ei niin, että omassa olossakaan olisi hurraamista). Jonkun verran harmittaa, olisin halunnut kahdenkeskiselle reissulle miehen kanssa.

Jouluaattoon on aikaa viikkoa vaille 3 kuukautta, joulukortteja on tarkoitus pikkuhiljaa aloitella (sen minkä nyt ennättää), ideoita on taas monen monta nuppi tulvillaan.

Ystävän suosiollisella avustuksella bongasin uuden lukunautinnon, nimittäin ruotsalaisen Åsa Nilsonnen, joka kirjoittaa mainioita Monika Pedersen-dekkareita. Kolmas on jo menossa (enempää ei kirjastosta tähän hätään löytynytkään) ja tyyli vain paranee. Kirjakerhon lehti markkinoi täysillä edellisen maansiskoa/kaimaa Åsa Larsson:a, joka täytyisi myöskin bongata luettavaksi ja Henning Mankelin uusimmasta olen myös kuullut puhuttavan. Kunpa joulupukki lukisi tämän postauksen ja pakkaisi meikäläisen pakettiin ainakin sata kirjaa. Itse asiassa ehdottelin jo miehellekin uutta rahareikää, nimittäin kirjahyllyä. Lundialta (kuvaston sivulla 20 on The Mielikuva) löytyy meikäläisen mittapuun mukaisia hyllyjä, joita voinee vuosien varrella lisäillä omaan kokoelmaan, kun siltä tuntuu.

No eihän kirjahyllyllä mikään kiire ole, kirjapinot siellä täällä lisäävät kodikasta sivistyneistö-henkeä (lue: sekasotkua).

Idioottikin osaa olla siisti,
mutta vain nero hallitsee kaaoksen.

Tosiasiahan on, että kirjahylly on kodin sydän. Eikä suinkaan Sepon sauna tai Kertun keittiö, kuten niissä nostalgisissa 80-luvun lahjaesineissä (whatever they were..?) runollisesti mainittiin ;) -kaikki kunnia äidin lihapullille. Aiemmin pakkasin kirjahyllyni kirjat sovinnaisesti värijärjestykseen, mutta nykyisin olen sitä mieltä, ettei kirjoja tarvitse sijoittaa minkään systeemin mukaan. Kun kirjoja joutuu hiukan etsimään, niin samalla tekee löytöjä, joita ei muistanut olevan olemassakaan.

Armas siskoni, Zen Pa Den matkusti taannoin Kuopioon (pelkästään?) bongatakseen kirjaston myyntipäiviltä varaston kätköihin tungetun Alex Haleyn Juuret. Eipä löytynyt, ei. Onneksi Antikka.net:ssä oli kaupan useampikin kappale kyseistä teosta ja niin yksi onnekas teos sai uuden omistajan ja ilmeisen hyvän kodin. Kumpikin osapuoli lienee lopputulokseen tyytyväinen.

Jotta myöskin allekirjoittaneen kirjapinot kasvaisivat samassa tahdissa, niin vierailin Suomalaisen kirjakaupan Ennakkoalessa. Olipahan kohtalaisen kannattava reissu, etten sano. ;)

Helou sivistys, täältä tullaan!!!

2005-09-16T17:05:00.000+03:00

Perjantai.

Huomenna olisi tarkoitus suunnata Forssaan hääkemuihin, mutta saa nähdä tuleeko tuosta mitään. Kurkkuun pistää ja kylmää. Juhlakolttukin on hihaton niin (hartiahuivista huolimatta) voipi tulla vilu siellä "kirmaillessa". No pitää katsoa miltä olo tuntuu huomisaamuna...

Yksi kouluviikko takana ja Jälleen kerran olen todistanut itselleni sen, että menen läpi vaikka harmaan kiven jos on tarvis; oli kuulkaa niin maan vaikeita kouluhommia tällä(kin) viikolla tarjota.

Nousin tänä aamuna seitsemältä ja vilkaisin ikkunasta: Lunta!!? Ei sentään, maa vain oli niin paksussa kuurassa, että unihiekkaa silmistä kaivellessa näytti kuin yöllä olisi tullut talvi. Varovasti kurkistin oven raosta ulos ja mittari näytti neljää pakkasastetta! -meillä kun lämpömittari on ulkona, oven pielessä. Tosin kesällä joku lehtifirma muisti meitä ilmaislahjalla ja saimme (lue: mies sai) hienon pattereilla toimivan sääaseman, johon saa ohjelmoida yhtä sun toista toimintoa ja sama kapine näyttää lämpötilat sekä ulkoa, että sisältä. Ihan kiva jos sitä muistaisi joskus katsoa, tottuneesti marssin aina vaan kurkistamaan oven suun mittaria. Sinänsähän tuo on ihan hyödyllistä, koska oma nenä (joka siis myös tulee työnnettyä ovesta ulos) kertoo useimmiten paljon mittaria paremmin millainen sää ulkona on.

Pikku hiljaa pitäisi alkaa metsästämään itselleen paksumpia puseroita. Näillä nykyisillä kapineilla kun tuppaa kalahtamaan ankkajäähän heti kun erehtyy ottamaan koulussa takin päältään; osittain vika voi olla extra-nykyaikaisessa ilmastoinnissakin, mutta lienee helpompi muuttaa omaa pukeutumistaan (vaikka se edellyttääkin jonkinmoisten ihmeiden tekemistä järjenvastaisten napapaita-valikoimien edessä) kuin saada koulun ilmastointi toimimaan vaihtolämpöisen ihmisen tavoin.

Agrologi-opiskelijan tunnistaa pääsääntöisesti siitä, että heillä on yleensä vallitsevaan ilmanalaan sopivat vaatteet päällään (enkä tarkoita nyt flanellipaitoja ja Halpa-hallin perusfarkkuja). Toisin kuin siistiä sisätyötä harjoittavat, verettömän väriset opiskelijat, jotka pukevat niskaansa ohutta ja kimaltavaa tai lyhyttä ja nimekästä välittämättä siitä, että sääukko paukuttaa lekallaan lämpöasteita alemmas sitä tahtia, että heikompia hirvittää. Valitettavasti pukeutumisteollisuus tanssii vielä toistaiseksi näiden alipukeutujien nysäksi pureskelemien pillien mukaan. Tähän on pakko tulla kuitenkin muutos, onhan!?? (Ja siistiä sisätyötä tekevät armaat sisareni nielevät nyt kaiken voittavat vastalauseensa ja nyökyttelevät vaan vimmatusti.)

No reipas erämaan asukki tekisi tietysti releensä poronnahasta ja supikoiran karvoista, mutta taidan vielä toistaiseksi harjoittaa omaehtoista muodin tuottamista vain kilistelemällä puikoissani teollisesti kuritettua lampaan karvaa.

2005-09-13T23:39:00.000+03:00

Väri-iloittelua!

¤¤¤¤¤¤¤¤
Syksyn värejä
¤¤¤¤¤¤¤¤
Valo-iloa
¤¤¤¤¤¤¤¤
Lyhtykukkia
¤¤¤¤¤¤¤¤
Ruskaa
¤¤¤¤¤¤¤¤
Kuuraa
¤¤¤¤¤¤¤¤
Revontulet
¤¤¤¤¤¤¤¤

2005-09-13T23:15:00.000+03:00

Tiistai-ilta.

Televisiosta ei tule mitään, koulun verkkokeskustelussa käydään kiivasta ajatustenvaihtoa opintomatkan suunnasta, samassa nettiyhteisössä on hankalia koulutehtäviä odottamassa tekemistään.

Huomiseksi on luvattu myrskyä.

Muistan lapsuudesta erään Aku Ankan taskukirjan. Eräässä tarinassa Aku astui kotonaan vaatekomeroon, johon oli piilotettu hissi. Hissi vei Akun kellariin, salaiseen huoneeseen. Kellarissa oli kaikki hienoudet ja tietysti myös jääkaappi; muistoihin on piirtynyt kuva Akusta syömässä järjettömän kokoista herkkuvoileipää. "Eihän tuollaista voi olla olemassakaan!" Samaisessa kellarissa Aku muuntautui myös Taikaviitaksi ja säntäsi rosvojahtiin nippeleiden ja nappeleiden sävyttämällä autollaan. Muistan kuinka ihastelin Akun salaista kellarihuonetta (ja sitä voileipää!) ja etsiskelin pitkään kotoa "turhaa" nurkkausta, jossa voisi (todellakin) olla salainen ovi "omaan kellariin". Etsiskely oli turhaa, sillä järkevän rakentamisen aikaan kaikki ylimääräiset "mielikuvituksen kiihottajat" oli kitketty tarkkaan pois.

Kunpa voisin pistää kellon seis ja mennä omaan salaiseen kellarihuoneeseen peiton ja tyynyn kanssa ja käpertyä sinne pariksi tunniksi polttamaan kynttilöitä ja lueskelemaan romskua. Aikanaan palaisin maan pinnalle, laittaisin kellon jälleen käyntiin ja alkaisin nukkumaan. Aamulla heräisin täysin latautuneena ja iloisempana.

Nykyinen tekninen maailma pystyy tekemään lähes mitä tahansa, miten voi olla mahdollista, että oman ajan ottaminen on niin hankalaa? Tosin monet ihmiset ovat ratkaisseet asian hyppäämällä suosiolla pois oravanpyörästä. Eräs näistä on suomalainen näyttelijä Kai Hyttinen, joka jätti taakseen hektisen Etelä-Suomen ja kouluttautui eräoppaaksi ja muutti Lappiin. Olen kateellinen, todella aivan hillittömän kateellinen.

Olen joskus lämmitellyt itseäni ajatuksella elämästä, jossa asuisin (asuisimme, toim. huom.) Lapissa tai Skotlannissa (kuulostaa trendikkäältä, muttei välttämättä ole); hitusen kauempana naapureista, karun (siis karumman mitä luonto näillä leveyksillä on, -linkin kuva on rannikolta ei Lapista, näsäviisaille tiedoksi-) luonnon keskellä. Päivä alkaisi sillä, että pujottautuisin lämpimään villapaitaan (ja luonnollisesti myös housuihin jne...), hakisin aitan/navetan/liiterin/vajan takaa sylyksellisen polttopuita ja pistäisin tuvan hellaan tulet. Ja siitä sitten joutuisin pikku hiljaa omille askareilleni... Askareiden tarkka laatu on tosin vielä hieman hakusessa.

Sain tänään postia hyvältä ystävältäni ja hänen postistaan on tämä lainaus: "En ole jäänyt paikoilleen odottamaan vaan jatkan elämääni siihen suuntaan mihin olen halunnut." Ajatus havahdutti minut miettimään, että onko elämäänsä todellakin mahdollista ohjata jos niin haluaa. Jos Kai Hyttinen siihen pystyy niin miksen minäkin?!

Tosin miehen sopeuttaminen erämaa-ajatukseen pitänee aloittaa sillä, että uskaltaudun ensin hakemaan polttopuita ladon pimeimmästä peränurkasta tai neulon loppuun ne muutama vuosi sitten aloitetut villasukat. Lapissa voi tulla vilu jos sukkia joutuu odottamaan vuodesta toiseen (äidille: on sillä villasukkia, anoppi on pitänyt siitä(kin) huolen). Sitä paitsi meillä on nytkin hella tuvassa, jota sopii alkaa lämmittelemään, vaikka harjoituksen vuoksi jos ei muuten.

Onkohan Lappiin mahdollista saada rakennettua talvimökkiä? Josta kuoriutuisi ihmisten ilmoille kun etelään tulee kevät ja jonne uppoutuisi jälleen kun ruska värjää puut ja tuuli kääntyy pohjoiseen?

2005-09-10T23:06:00.000+03:00

Tällä hetkellä on aika monta hyvää asiaa olemassa, joten pysyttelen vain niissä.

Tänään saatiin maalattua kaksi isoa kehystä, joita on odotettu paikoilleen sijoitettavaksi jo jonkun aikaa. Kiitos siis Jennille, joka kävi shoppaamassa ne ikealta ja kiitos Ellille, joka raahasi ne Kuopioon (tai nosti auton kyytiin ja jälleen nosti auton kyydistä, thanks anyway).

Kehittelin uuden kampauksen, jolla saan kätkettyä suoraksi kasvaneen juuren ensi viikonlopun häissä. Kampaus on helppo ja mukavan näköinen.

Hertta-koira on jostain kummasta oppinut perustottelevaisuusliikkeitä, kuten seuraamista ja istumista Heti ja niin pois päin. On mukavaa kun se tottelee pienintäkin vinkkausta, tunnen samalla itsenikin hyväksi kouluttajaksi.

Laitoin Tessalle menemään synttärikortin, joka oli/on alkavan kortintekijä-urani yksi kauneimmista aikaansaannoksista. Palaute oli ihastunut, mikä lisäsi hyvää tuulta entisestään. Hyvä minä.

On todella harvinaista, että kuunnellaan kotona musiikkia cd:ltä. Yleensä tulee soitettua levyjä vain yksin ollessa, kun tarvitsee siivouksen tueksi puhtimusiikkia tms. Eilen mies kuitenkin laittoi saunan jälkeen Hectorin pyörähtelemään "levylautaselle" ja sielläpä tulikin pari romanttista kappaletta. Tunnelma oli hempeä.

Huomiselle olen varannut aikaa "puuhailulle" (ne kehykset kuvineen seinälle) ja Tessan tämäniltaisesta hurmaavasta tunnelma-viestistä johtuen aion ripotella loputkin kynttilälyhdyt ulos puihin kiikkumaan ja illan tullen sytytän myös kynttilöitä hämärään. Is there anything better than that? No.

Säätilassa on tapahtunut tärkeä nyrjähdys syksyä kohden. Päivälämpötila keikkuu + 10-14 asteen välillä, mikä on selkeä parannus viime viikon helteistä. Lisäksi tuossa koulumatkan varrella on tien varressa "yksinäinen" iso puu, jonka syysväri on tällä hetkellä lähes punainen. Se piristää joka aamu.

Joululehden mainos tuli toissaviikolla ja viime maanantain kunniaksi (opintotukipäivä) pistin samantien tilauksen menemään.

{}{}{}{}{}{}{}{}
Ihana syksy!
{}{}{}{}{}{}{}{}

2005-09-06T08:27:00.000+03:00

Jos olisin...viety Ankilta

Jos olisin kuukausi, olisin Syyskuu
Jos olisin viikonpäivä, olisin Lauantai
Jos olisin kellonaika, olisin 07.00 vapaapäivänä
Jos olisin planeetta, olisin Kuu
Jos olisin merieläin, olisin Rapu
Jos olisin suunta, olisin Pohjoinen
Jos olisin huonekalu, olisin Maailman paras nojatuoli, sopivan ränsistynyt, mutta mukava
Jos olisin synti, olisin Laiskuus
Jos olisin neste, olisin Mangon mehu
Jos olisin puu, olisin Vaahtera
Jos olisin kasvi, olisin Vanamo
Jos olisin säätila, olisin Kirpeä syyssää
Jos olisin soitin, olisin Isot orkesterirummut tai Säkkipilli
Jos olisin eläin, olisin Kettu
Jos olisin väri, olisin Oranssi
Jos olisin vihannes, olisin Kurpitsa
Jos olisin ääni, olisin Koiran haukunta
Jos olisin alkuaine, olisin Kupari
Jos olisin auto, olisin Vanha Maasturi, joka kestää "isältä pojalle" (tuota ei tarvitse ottaa kovin kirjaimellisesti)
Jos olisin laulu, olisin "Piippolan vaarilla oli talo"
Jos olisin elokuva, olisin Bridget Jones
Jos olisin kirja, olisin Emännän niksit-kirja
Jos olisin ruoka, olisin Makarooni
Jos olisin paikka, olisin Irlannin rannikko
Jos olisin numero, olisin 1.

2005-09-03T10:24:00.000+03:00

Montakohan kertaa pitää vielä pää työntää vessanpönttöön ennen kuin opin, että sieltä saa vain ja ainoastaan paskaa naamalleen. Se, että paska on välillä värjätty kukalliseksi ei silti poista sen hajua ja perimmäistä tarkoitusta.

On se luojan lykky, että pentuna ei ollut leikkikavereita. Nyt aikuisena sitä jo tietää, että oma seura on paras seura ja olen kaikki mitä itse tarvitsen.

On monia totuuksia,
joiden täysi merkitys voidaan tajuta vasta,
kun se on selvinnyt
henkilökohtaisen kokemuksen kautta.

-John Stuart Mill-

2005-08-29T10:25:00.000+03:00

Mami's precious on nyt sitten virallisesti jäänyt eläkkeelle,
se seisoo jo hylätyn näköisenä tuolla liiterin edessä
ja virta-avainkin on irrotettu avainlenkistä ja pistetty jemmaan.

Manttelinperijä seisoo pihassa komeana ja autokaupan jäljiltä vielä kiiltävänä
(joskin vähän pölyisenä)
ikään kuin ilkkuen "vanhukselle".

Armaani rakas, jonka rekisterinumerokin on kauniimpi
ja tuo mieleen mukavia muistoja ajalta ennen seurustelua.
Saati sitten ne penkit, joista joku puhuu muotonsa menettäneenä,
mutta jotka oikeasti ovat kuin paras nojatuoli,
Muotoutuu täydellisesti käyttäjänsä ahterin mukaan.

Autoon voi rakastua
ja nyt pitäisi muka vaihtaa parempaan.
Voi hitsi.

2005-08-25T18:50:00.000+03:00

Meinasin aloittaa jo kolmannen viestin tuskailemalla koulun alkua. Mutten aloita, vaan kerron, että auto on hajalla. Vetoakseli jyskyttää. Mikä tarkoittaa sitä, että joudun ajamaan koko koulumatkan (n. 80 km/päivä) kahdeksaakymppiä viittelöiden samalla takana junnaavia ohittamaan, sikäli kun sen hyväksi näkevät. Kaasun löysääminen aiheuttaa auton pyllypäässä tajuttoman jyskytyksen ja siksi ajan tasan yhtä ja samaa vauhtia koko matkan.

Viikonlopuksi on siis miehelle (jälleen) ohjelmaa (auton korjausta), mutta ongelmaksi hivuttautuu minun pääseminen samanaikaisesti Kuopioon, sillä kaikki (runsaslukuiset) kaksi siskoani ovat vihdoin ja viimein YHTÄ AIKAA paikan päällä (lutuisia luffeja unohtamatta). Tätä ei tapahdu yleensä kuin jouluisin, joten siis tilaisuus on huipputärkeä ja läsnäolo pakollista.

Nyt on jo lupa puhua koulusta: unohdin nimittäin koulunkäynnissä erään kohtalaisen tärkeän asian - koulussa on oltava paikalla. Olin suunnitellut itselleni yhtä sun toista menoa ensi viikolle, kunnes lukujärjestys iski korkealta ja kovaa suoraan takaraivoon. Kouluun mars. Viime keväiset vapaapäivät kostautuvat nyt ja istun päivästä toiseen huonosti muotoilluilla penkeillä ja haaveilen jo syyslomasta. Tarvinneeko myöskään kertoa, että kasvioon liitettäviä kasvi-selostuksia olisi sittenkin kannattanut kirjoittaa kesällä, ainakin enemmän kuin se yksi.

Aloitimme tiistaina opiskelut uudessa koulussa, missä valtaosa muita amk:laisia on jo viettänyt auvoisia oppimishetkiä ennen meitä. Ensimmäiset tunnelmat koulusta ovat ehdottoman negatiivisia, tahdomme takaisin suloiseen, pieneen maaseutukouluumme. Se, joka suunnitteli luokkien istuimet ja pöydät, ei tainnut itse niitä kokeilla kertaakaan. Mikä vika vanhoissa perustuoleissa ja -pöydissä oli? Muuta kuin ulkonäkö. Nykyiset kalusteet edustavat epäilemättä uusinta muotoilua; on ympyrää ja kulmaa ja mutkaa ja kiekuraa, mutta käyttömukavuus on suoraan sanottuna hanurista. Enkä puhu siitä soittimesta.

No se niistä, maailmassa on tärkeämpiäkin asioita. Kuten se, että kun nyt vihdoin ilmat alkavat viiletä, (toivottavasti, sillä ulkona on edelleen lämmintä aika paljon...) niin metsälenkkeilystä ei silti tule mitään. Sorsaparat (tiedän, etteivät ne sentään asu metsässä) saavat jo nyt tanssia haulitanssia, mutta parhaiden syyskelien ennätettyä tänne, metsätkin raikavat paukkeesta ja piristävästä kävelystä luonnon helmassa saa vain haaveilla ja ruskaa tuijottaa ikkunasta. Hiton ärsyttävää! Ärr..

Saatan tehdä siis edelleen syyskävelyni kaupungissa, valojen kiillellessä märällä asvaltilla. Tiiraillen ihania taloja ja niitä muutamia ruskan värjäämiä puita, joita kaupungistakin saattaa onnistua löytämään. Oi, että syksy on ihanaa aikaa (kun vain tuo koulu ei haittaisi niin paljon normaalia elämää ;) )!!!

2005-08-22T11:11:00.000+03:00

Huomenna alkaa koulu. Taas.

Viinimarjat on taas tältä kesältä kerätty ja mehustettu, pakastin on täynnä mehupurkkeja ja minä näen punaista. Se mikä tekee punaisesta viehkompaa vaaleanpunaista on sitten se, että osa marjapuskista kaatuu minä päivänä hyvänsä ja niiden tilalle tulee MINUN kukkapenkki. Ei anopin tai serkun kummin kaiman laittama, vaan ihan vain minun ikioma. Unikkopeltoni hivuttautuu jo ajatuksiin...

Pihaa on parturoitu (miehen toimesta) muutenkin ja varjostavia puita on mennyt nurin jopa kolme kappaletta. Yksi niistä oli ehdoton suosikkipuuni eli hillittömän komea ja tuuhea tuija, mutta minkäs teet, kun joku neropatti on sen litsauttanut kasvamaan metrin päähän olohuoneen ikkunasta. Kävin kuitenkin keräämässä kaadetusta tuijasta pussillisen oksia talteen. Pistin pussin pakastimeen ja odotan niiden olevan täydellisessä käyttökunnossa kunhan ilmat kylmenevät ja on aika rakentaa taas kranssi ulko-oveen.

-----

Eilen vietin nostalgisia hetkiä Kuopiossa, hyvän ystävän asunnolla. Kyseisessä huoneistossa on vietetty lukemattomia rupatteluiltamia hyvän ruoan tai vähintään ison teekupin parissa. Olen myös ollut todistamassa (ja vähän auttamassakin) asunnon kuoriutumista joutseneksi. Oli se nimittäin aika ruma ankanpoikanen. Kyseinen ystävä muutti Mikkeli-cityyn vuonna 2004 ja asunto on nyt vuokralla. Eli puoleentoistavuoteen en ole ko. paikassa käynyt ja nyt kun sinne pääsin (ystävän tehdessä pikkuremppaa siellä) niin oli kuin olisi kotiinsa tullut. Voi miten kaipaankaan sitä ideoiden, käsitöiden, keskustelun ja olemisen täydellistä mielenrauhaa.

Kuten Elli niin osuvasti sanoi: "Ajattele, meidänkin iässä tehdään jo nostalgiaa."

Kyllä ihmisetkin voivat toimia
toistensa enkeleinä.
Ilman sinua en sitä tietäisi.

-Marleena Ansio-

2005-08-08T20:42:00.000+03:00

Paluu arkeen.

Jahas... pitänee pikku hiljaa alkaa kasaamaan itseänsä koulunkäynti kuntoon. Lomaa on toki vielä kaksi viikkoa jäljellä, joten ei mitään järjetöntä viime hetken reuhtomista ole tarkoitus harrastaa.

Jos aktivoinnin aloittaa aamuherätyksiin totuttelulla, niin siinä lienee ihan tarpeeksi, sillä enhän toki ole maannut laakereillani koko kesää. Tänäänkin olen tappanut ainakin kuusi kärpästä, en jaksa tajua mistä niitä oikein sikiää.

Ei sentään: kasvion kasvit alkaa olla kasassa, itse kasvio vaan on vielä vaiheessa A. Metsäsuunnitelmaa olen vilkaissut kerran koko kesän aikana ja tulin siihen tulokseen, että on liian vaikea yksin tehtäväksi, joten odotan koulun alkua ja sitä, että tapaan enemmän asiaan perehtyneitä ihmisiä.

Kesän aikana olen panostanut myös kädentaitoihin. Muun askartelun lisäksi olen tänä vuonna aikaisessa normaaliin neulonta-aikatauluun ("sukkapuikot esille vasta lokakuussa") verrattuna; sillä tänään aloitin ensimmäisen neulomuksen. Ehkä jouluun mennessä ehdin tehdä useamman parin myös villasukkia ja lapasia, aiemmin into on aina lopahtanut joulukiireisiin ja joulun jälkeen sitten sammunut kokonaan - alkaakseen taas lokakuussa uudestaan.

Huomiseksi on luvattu hellesäätä, mutta elän uskossa, että lämpötila palautuu normaaliksi jälleen ylihuomenna -olen nautiskellut täysipainoisesti näistä + 17 - 20 lämpötiloista ja pilvisistä päivistä, joilla meitä on hellitty pari edellistä viikkoa. Olen villatakki-ihminen.

.....

ELOKUU
Jos olet syntynyt elokuussa,
niin käymme sieniretkellä.
Iltapäivällä, sadesäällä,
sopivalla hetkellä.
Sienisäkkiin saalis voita:
rouskuja ja haperoita.

SYYSKUU
Jos olet syntynyt syksyn kuussa,
niin killut ja keikut omenapuussa.
Poskillasi on ompun puna,
tuotapa katselen lumottuna.
Mitä sinä sanot, jos luoksesi laukkaan
ja punaista poskea haukkaan?

LOKAKUU
Jos olet syntynyt lokakuussa,
saat lahjaksi taivaan tähdet.
Saat lahjaksi kirpeän syksyn sään
ja järven pintaa peittävän jään.
Kun aamulla ulos lähdet,
muistathan: On uusi jää
hirmu, hirmu pettävää!
.....

2005-07-10T00:20:00.000+03:00

"En ole vanha ollenkaan, olen melkein uusi!"

Nimim. 29 vuotta from this day forward

2005-06-22T10:45:00.000+03:00

Juhannus tulla möllöttää. Kuten edellisinäkin vuosina taas lappaa porukkaa torpan täyteen. Pienenä heikkona hetkenä mietin, että josko karkaisi mökille, mutta se ajatus kaatui omaan mahdottomuuteensa. Ötököihin muun muassa... ei niistä sen enempää, *yök*.

Joten juhannusaattona torppaan pakkautuu noin 8 - 11 ihmistä, joille pitäisi löytää petipaikka. Kahdeksalle ihmiselle se ei ole ongelma, mutta siitä eteenpäin voi tulla ahdasta, sillä Ankilta ja Timolta saadun rautasängyn lumoissa viskattiin vanha kulahtanut "perintösohva" pihalle. Eikä siinä muuten mitään, huono siinä oli nukkuakin silleensä, mutta kun se oli levitettävä...

Eilen marssittiin juhannus mielessä Cityn suureen ruokamarkettiin tarkoituksena ennakoida valtava torstai-ryysis ja shoppailla juhannuseväät rauhassa. Kauppa ei ollut ihan samaa mieltä, sillä osa hyllyistä ammotti tyhjänä; ilmeisesti juhannusta varten tulevat jättimäiset ruokakuormat tulevat vasta tänään. Joten menen kuitenkin torstaina etsimään tuosta meidän "lähi"marketista vielä jääpalapusseja ym. pientä.

Olen reippaasti "filmannut" miehekkeen digikameralla yhtä sun toista tässä muutamana viikkona ja mietiskelin, että se varmaan riittää juhannukseksikin. Mutta saatan sittenkin hankkia filmin ukin vanhaan laatukameraan ja tyytyä näpsimään sillä niitä perinteisiä biletyskuvia, joilla on aina ollut kohtalaisen hyvä suosio (ainakin teipatun albumin kunnosta päätellen).

2005-06-22T10:15:00.000+03:00

Männä viikonloppuna kiepautin Zen Pa Denin kanssa reissun Mikkelissä. Reissun pääasiallinen tarkoitus oli noutaa vastavalmistuneen insinöörin paperit koululta (ONNITTELUT, HONEY!), mutta onnistuin treffaamaan myös armasta Elli-ystävääni. Rouva on Puutarha-ihminen ja loistava kokki ja toivon, että jotain tästä innosta ja taituruudesta tarttuu myös minuun, sanotaanhan, että seura tekee kaltaisekseen - tämä vaatinee tosin tiheämpää, naamakkaista Mikkeli-Kuopio yhteistyötä.

Mikkeli on erinomaisen mukava kesäkaupunki, ainoa inha piirre näin ulkopaikkakuntalaisen ja autoilevan henkilön mielestä ovat luvattoman huonossa kunnossa olevat kaistojen väliset viivat. Kuopiossa tuntuu jatkuvasti olevan niitä oransseja kartioita jossain päin pystyssä kun viivoja uudelleen-maalataan.

Seuraavaksi pitäisi alkaa kehitellä jonkunmoista virallista onnittelua vastavalmistuneelle... Sitä odotellessa vietetään varmaan juhannusta ensin.. ;)

2005-06-08T23:20:00.000+03:00

Hallitus on kaikessa viisaudessaan päättänyt hoitaa EU:n perustuslain hyväksymisen ilman kansanäänestystä, pelkäävät että tehdään niin kuin ranskalaiset ja saadaan huono maine isojen maiden silmissä.

Joten, jotta arvon ranskalaisten tapaan toimiminen olisi edes mahdollista, niin täällä sopii sitten käydä allekirjoittamassa nettiadressi kansanäänestyksen puolesta. Muuten meitä viedään kohta kuin vierasta sikaa ja sittenpä on enää turha rimpuilla, kun on naru kaulassa.

2005-06-05T23:41:00.000+03:00

Kesäloman alku on mennyt pienessä onnen huumassa ihastellen täydellistä vihreää väriä; miten sitä vielä kuukausi sitten odottikaan. Olen oppinut "tarttumaan hetkeen" (Dead Poets Society oli ensimmäinen elokuva, josta bongasin ihanan Ethan H:n) ja nautiskelemaan juuri tästä hetkestä, sillä kauanhan tämä ei kestä; kuten äiti muistaa joka juhannus muistuttaa: "Nyt se alkaa päivä taas pitenemään"... *krääh*

No, hetkeen tarttumista ei tule juurikaan harrastettua loska-aikaan, mutta pääasia on, että kesällä sitä tulee tehtyä sitten senkin edestä.

Kesä tarkoittaa meillä päin myös sitä, että tavalliseen arkeen mahtuu myös juhlavampia huipentumia. Juhannus on tietysti kemuista ensimmäinen ja ilmeisesti tänäkin vuonna matalaan majaamme majoittuu juhlamielistä väkeä "kuin pipoa". Itse asiassa tänään katselin viime kesäisiä juhannuskuvia miehekkeen koneelta ja huomasin, että jos olisin valvonut yhtä pitkään (vanhuus ei tule yksin) kuin muut juhannus-yö-kyöpelit, niin olisin saanut taltioitua filmille todellisia herkkupaloja. ;) Luotan siihen, että historia toistaa jälleen itseään ja varaudun paremmin tänä vuonna (lue: nukun päiväunet). Juhannusjuhlissa on muutamina vuosina ollut vähänlaisesti istumapaikkoja; tilanne tosin korjautui viime vuonna The Sohvalla, mutta tänä vuonna istuinten kermaan tultaneen lisäämään lähes 40 vuotta vanha pihakeinu, joka on reippaasti restauroitu perinteisillä rastafari-väreillä. Oikea helmi siis.

Seuraavat keimit ovat sitten joko meikäläisen vanhuuden-esto-synttärit tai sitten Ilosaari (johon olen kuitenkin päättänyt päätyä, vaikka välillä suunnitelmat muuttuivat), riippuen syntymäjuhliin kutsuttavien aikatauluista.

Kuitenkin ennen kaikkea tätä... tänään juhlittiin mansikkakakun voimin miehekkeen ja minun ensimmäisiä virallisia treffejä, jotka tapahtuivat tasan 6 vuotta sitten. Se oli yksi niitä huippuonnellisia hetkiä, jolloin saa -noin kuvaannollisesti puhuen- kuun taivaalta. :]

---

Televisio näytti ihan äskettäin RAY:n uuden (?) mainoksen, jossa Pave Maijasen Pidä huolta -biisillä reviteltiin vähän toisin kuin on aiemmin totuttu. Mukavaa.

2005-05-26T10:06:00.000+03:00

Viimeinen tentti on tehty, toivottavasti tulokset tulevat hyvin pian ja toivottavasti ne ovat hyviä tuloksia.

Rakastan näitä muutamia päiviä, kun kouluista tulee tuloksia ja syntyy uusia ylioppilaita ja ammatteihin valmistuvia. Vaikka itsellä tuo ei ole juuri tänä vuonna ajankohtaista, niin imen vaikutteita ystävien ja tuttavien juhlahumusta ja nautiskelen. Kevät on kauneimmillaan ja ihmiset ovat iloisia. Hetki ei kestä kauan, mutta joka vuosi se on yhtä ihana. Saman tunnelman saa syksyllä kun yhtenä lievästi harmaana päivänä tulee tarve ostaa uusia lyijykyniä ja huomaa, että sisällä joutuu jo sytyttämään valot.

Taidan rakastaa myös koulua. Ei työelämässä voi nauttia luokan loisteputkivaloista tai puhtaasta vihkosta tai uudesta opettajasta, jonka uusi kurssi tuntuu mielenkiintoiselta... Voi sentään, minkä opettajan maailma minussa menettääkään!

No varsinainen opiskelu on sitten tietysti eri asia. Jos yötä myöten joutuu istumaan tietokoneen ääressä ja katsomaan ikkunasta kun sinitiainen pompahtelee puun rungolla ja pihlajan lehdet kasvavat silmissä, niin ei voi olettaa, että samaa jaksaa päivästä toiseen... -toisaalta opettajilla on kyllä kohtalaisen pitkä kesäloma... hmm.

Itse asiassa opettajan työssä on eräs muukin nautinnollinen puoli, nimittäin paperi. Rakastan papereita ja niiden pläräämistä ja mapittamista ja mappihyllyjä ja niin edelleen. Olen mapittanut parissa vuodessa opiskelun myötä tullutta paperitavaraa kevään mittaan kansioihin (4 mappia on jo täynnä...) ja tarkoituksena on käydä ne jonain kauniina joutohetkenä läpi mappi mapilta ja järjestää aika- ja aihejärjestykseen. Kun niitä kuitenkin tarvitsee harva se viikko, niin olisihan varsin mukavaa jos tarvittava liuska löytyisi ensimmäisestä käteen ottamastani kansiosta, eikä hikisen selaamisen jälkeen vasta viimeisestä.

Kun tämän vuoden urakka pikku hiljaa alkaa tulla päätökseen ja olen saanut valmiiksi joitain todella (minulle) massiivisia projekteja, niin tekee melkein mieli käydä nykäisemässä koivun runko hiirenkorvineen tuohon porraspäähän merkiksi siitä, että kohta on taas suvivirren aika.

...Nyt lämpöänsä suopi
taas säteet auringon,
ne luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon...

2005-05-19T09:17:00.000+03:00

Long time no see.

Tänään meidän pihalla avautuvat ensimmäiset voikukat -kävin eilen vakoilemassa niitä tuolla navetan seinustalla ja melkein olivat jo auki, viime päivien kylmät sadesäät eivät ole ainakaan edesauttaneet niiden avautumista.

Muutenkin on tullut "kontattua" tuolla pihalla viime päivinä. Lokakuussa on kasvion palautus (yhteensä kolme kansiota ja n. 100 kasvia + sirkkalehtiversioita n. 40 ja siemeniä 25 eri lajia) ja vaikka olen hyvässä asemassa muutamiin muihin nähden (aloitin keräämisen jo viime kesänä ja n. 60 kasvia kasassa), niin paljon on vielä tekemättä. Vaikeimmat etsittävät ovat vielä löytämättä.

Ei uskoisi, mutta näillä leveyksillä pelkän vehnäpellon löytäminen tuottaa jo töitä. Saati sitten helpon ja yksinkertaisen ruiskukan -ostin kaupasta jo ruiskaunokin siemeniä, että saan edes sen jostain. Jokaisesta kasvista tulisi vielä kirjoittaa A4:n mittainen selostus ja nekin on tekemättä.

Joten, viime päivät olen siis kuljeskellut ympäri pihaa ja nyppinyt noita sirkkalehti-asteella olevia kasveja talteen, tuonut sisään ja litistänyt sanomalehtien väliin. Iltalukemisena minulla on rikkakasvit -kirja, josta koetan sisäistää esimerkiksi punapeipin ja kirjopillikkeen väliset eroavaisuudet. Kirjassa ne näyttävät ihan erilaisilta, mutta annapas olla kun menen tuonne pellon laitaan niitä tutkimaan... "onkohan tämä...ei...mikähän tämä...ei...".

Siltä varalta, että jollekkin herää kysymys työn mielekkyydestä; kasvion keräämisen perustarkoitus on oppia tunnistamaan rikkakasvit jo sirkkalehtiasteella, jotta voidaan hankkia tarpeelliset/sopivat kasvinsuojeluaineet (oppimaton sanoisi rikkaruohomyrkyt ;) ) ja hoitaa ruiskutus ajoissa ennen kuin kasvi on vallannut koko pellon. Lisäksi saadaan samaan tarkoitukseen oma pieni "kasvi-sivukirjasto", josta ongelmahorsma on helppo löytää, tunnistaa ja vielä lukaista sen ominaisuuksista.

Minusta kasvion kerääminen on ihanaa hommaa. Voisin kasata näitä loputtomasti -tosin en tiedä miten viitseliäisyyden kanssa kävisi jos ei olisi pakkoa... Ja BTW -pakko on ja iso onkin. Opettaja kuuluu siihen kastiin, että kasvio on viilattava viimeiseen mahdolliseen tarkkuuteen siistiin lopputulokseen ja porsaanreikiä ei ole.

Tähän mennessä opittua: pikkuruinen nokkosen taimi polttaa sata kertaa kovemmin kuin aikuinen kasvi.

2005-05-04T11:09:00.000+03:00

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Hyvää Syntymäpäivää
lilla systrar Anki ja Zen!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

2005-05-03T14:01:00.000+03:00

Näin unta, jossa mies kertoi, että enollaan on vielä hallussaan peltomaata noin 50 hehtaaria ja että mies meinaa ostaa ne pellot meille. Ilostuin, sillä jos meinaa olla maanviljelijä (tai karjankasvattaja) niin tarvitsee silloin paljonpaljon peltoa (ja meillähän on sitä nyt vajaat 2 ha. Juuh, hillitön vitsi, tiedän) ja nyt minusta voisi tulla aito karjaihminen (lampaiden kanssa ehkä), vihdoinkin.

Oikeasti miehen enolla on enää metsää, eikä peltoja varmaan ollenkaan. Miksi aina se olennaisin osanen on juuri käsien ulottumattomissa?

Olen kuitenkin pikku hiljaa tekemässä omia suunnitelmia, saa nähdä tuleeko niistä ikinä mitään. Kävin jälleen seikkailemassa kana-sivuilla ja maatiaislampaiden sivuilla ja jotain pientä ajatuksen poikasta ja osviittaa sieltä lähti (jälleen kerran) hautumaan hiusten alle.

Kunpa saataisiin ostettua/vuokrattua edes tuo naapuripelto. No, ei pidä lannistua... tuumitaan vielä tovi.

2005-04-30T17:40:00.000+03:00

KLADA VAPPEN TILL ALLA!

Alkukesä-aika julistettu täten alkaneeksi ja sen kunniaksi pesaisin olkkarin ja makkarin ikkunat. Siis ne ikkunat, joihin ei ole koskettu (ainakaan) viimeiseen 3 vuoteen. Joka kerran ohikulkiessa täytyy pysähtyä ihastelemaan upouutta maisemaa.

Vappuilun kunniaksi räätälöin meille eilen lihapullia ja mokkapaloja, anoppi laittoi tulemaan pullollisen simaata ja laatikollisen munkkeja, joten eväissä pysymme, ei hätää.

Koska kello on jossain välissä (ilmeisesti tuossa päiväunien aikana) hurahtanut jo alkuillan puolelle, niin siiderin sekaan saapi laittaa kummisedän nimikkoviinaa ja aloitella oman vapun viettoa.

Joten hyvää ruokahalua kaikille ja iloluontoista vappua

2005-04-25T14:32:00.000+03:00

Makkarat maistuivat yhtä hyvälle kuin viime kesänä, ehkä jopa hiukan paremmalle ja koirat olivat ratketa liitoksistaan...

Koirista puheenollen tänään otin taas yhden askeleen kohti kesää ja parturoin toisen koirista hellekuntoon. Alunperin se näytti tältä, mutta nyt se näyttää jotakuinkin tältä. Toki korvat ja väri pysyivät ennallaan.

Lisään vielä yhden herkkukuvan, joka sattui silmiin tuolla "maailmalla". On niin näköinen... :]

Lauantaina kotikotona pihapuussa lauloi peippo (puoli kuuta jne...) ja eilen meidän pihalla pompahteli jo västäräkki (vähäsen...), noiden ennusmerkkien perusteella kesä tulee aikamoista vauhtia.

Ja niin, ne leskenlehdetkin tuli jo (Jennille tiedoksi ;) )

2005-04-22T17:40:00.000+03:00

Kysyin joskus, että lukeeko hän minun blogitsuani. Mieheke vastasi, että eipä ole ennättänyt.

Taitaa kullanmuru kuitenkin silloin tällöin vilkaista ehtoisan emäntänsä aivoituksia, sillä skanneri ja väritulostin on asennettu paikoilleen ja toimintakuntoon.

Kyllä mun on lysti olla.

Kiitos sugar, lav juun snua.

2005-04-22T17:33:00.000+03:00

Jottei kenenkään tarvitsisi kuristua kateuden vihreään yöpaitaan, niin kerron heti alkuun, että makkarat ovat edelleen paistamatta. Syynä ei kuitenkaan ole tämä ah, niin pirullinen takatalvi, vaan se, että mieheke päätti sairastua juuri makkaranpaiston Grande Finale-päivänä ja kömpi kotiin tullessaan saman tien vällyjen väliin ja pysytteli siellä muutaman päivän putkeen.

Tämän aamuisen "yllätyksen" (jonka siis vastasatanut kirkas hanki aiheutti ja joka oli toki odotettavissa) jälkeen odotellaan vain, että nyt paistava aurinko korventaa viimeiset lumihippuset pois ja samalla kuola poskella mietitään, että joko huomenna!?

---

Minä, kuten muutamat silmäätekevät, olen ihastunut kaunottareen (vai pitääkö sanoa, että komistukseen), joka tunnetaan nimellä Moleskine. Aika herkku, etten sano. Moleskine kuuluu siihen täydellisten esineiden kategoriaan, johon aika moni muukin muistivihko pääsee. Kannet, sisällä viivallista tai viivatonta paperia ja runsauden pula. Piirtäisikö tähän vihkoon suunnitelmia vai kirjoittaisiko mukavia asioita harmaiden päivien varalle...? Rakastan muistivihkoja ja voisin hamstrata niitä laatikot täyteen.

Koska tämä meidän citymme on etelän suurista kaupungeista hiukan kaukana ja yleinen valikoimakin on sen mukainen, niin kykenin vain huokailemaan ihanan M:n perään. Kunnes huomasin, että ystävämme RT-kirjakauppa myy mokomaa herkkupalaa ja tarkistusposti tutulle myyjälle päästi pälkähästä: "Tervetuloa hakemaan omasi pois."

No, Moleskine-armaani saa odottaa hakijaansa vielä viikon päivät. Toivottavasti saadaan makkaraa paistettua jo ennen sitä.

2005-04-15T21:51:00.000+03:00

Mistä tietää, että kesä on tulossa?

Kesän tulon tietää varmasti, kun keskellä pihaa olevan tiilikyhäelmän luo pääsee "kuivin jaloin".

Sinne kannetaan sangollinen vettä ja pestään muovituolit ja puuvartiset pihdit. Tiilikasaan viritellään tuli, otetaan muutama siideri/olut ja istahdetaan puhtaille penkeille ja lykätään juustocampinkia (tms.) aikanaan metalliritilälle hyvän hiilloksen päälle.

Siinäpä ne pikkuhiljaa alkavat napsahdella ja poksahdella. Otetaan yksi talouspaperiarkki (tosimiehet eivät ota) taitetaan se kahtia ja kiedotaan sopivasti halkeillut tuoksuva makkara siihen ja holvataan se sinapilla.

Ja pistellään se suuhun kasvissyöjän vankkumattomalla ruokahalulla.

Siitä tietää, että kesä on tulossa.

Makkarat on jo ostettu, huomenna niistä tulee grillimakkaroita.

Can't wait.

2005-04-12T14:37:00.000+03:00

Koska minulla ei ole rahaa avustaa siskoani tämän kirotussa rahapulassa, niin olen ilmeisen velvollinen viihdyttämään häntä työharjoittelun tiimellyksessä(kin).

Siksi kirjoitan lisää, jotta voin hyvällä omalla tunnolla lepuuttaa takapuoltani seuraavat pari päivää (tai viikkoa...) jossain muualla kuin tässä samaisessa tuolissa.

Jatkan siis aiheesta... tulostin.

Meillä on kaksi tulostinta. Toinen on reipas mustesuihkutulostin, joka iloisesti tulostaa myös kaikkia maailman värejä. Toinen on sitten ei-ihan-niin-reipas "väritön" lasertulostin, joka hyväksyy vain yhdenlaisen annostelun, eli yhden paperin kerrallaan. Tämä taas vaikuttaa työskentelynopeuteen, kun kiireistä työaikaa kuluu paperin syöttämiseen koneeseen. Tästä syystä (mikä se sitten onkaan) kone ei myöskään hyväksy sisäänsä kartonkia, jonka tuo reipas väritulostin sen sijaan mielihyvin vastaanottaa.

Sattuneesta syystä, jota en oikein tunne (kun en ole jaksanut kysyä), väritulostimemme ei toimi (sitä ei ole asennettu uudelleen "paikoilleen", tai mitä niille nyt tavataan tehdä) ja olen nykyisin tuon nirson laserin varassa. Miehellä on toimistollaan tulostimia vinoina pinoina ja siksi minun pienehkö ongelmani ei ole aiheuttanut suuriakaan toimenpiteitä.

Koska, sillä toisin kuin eräät, minä askartelen tietokoneella. Ja minä tarvitsen tulostimen, joka
a) ilomielin liu'uttaa lävitseen niin paperia kuin kartonkiakin
b) suoltaa sisuksistaan myös värillisiä tiploja paperille
ja c) suostuisi hyväksymään kerralla muutaman ylimääräisen paperin, ettei minun tarvitsisi saada liikaa urheilua, varsinkin kun teen työtä istumalihaksillani.

Tässä siis uusin atk-aiheinen vingelmä (=visainen ongelma).

2005-04-12T14:10:00.000+03:00

Palaan taas blogien ihmeelliseen maailmaan pitkulaisen poissaolon jälkeen.

Televisiosta tulee reipas kotimainen elokuva vuodelta -49, pääosassa Joel Rinne. Rinne on (oli) sitä ikäluokkaa, jolloin miehiä kutsuttiin komeiksi. Ja hyvin käyttäytyviksi.

Kuopion kaupungin teatterissa on eräs näyttelijä, vanhempi mieshenkilö, ei eläkeikäinen kuitenkaan vielä (toivottavasti!). Olen nähnyt hänet kaupungilla silloin tällöin ja hänestä huokuu positiivinen itsevarmuus ja kohteliaisuus.

Onko kohteliaisuus suoraan verrattavissa itsevarmuuteen ja siksi sitä löytyy vain itsevarmoilta ihmisiltä, eli yleisesti ottaen esimerkiksi näyttelijöiltä? Todennäköisempi vaihtoehto on se, että vanhemmalla herrasmiehellä kultainen käytös on perua lapsuudesta. Koivuniemen herran pelko on viisauden alku, vai miten se nyt meni...

Tässä vaiheessa on syytä lisätä, että en ole oikeastaan oikea henkilö vaatimaan täydellisiä käytöstapoja, sillä joskus itseltäkin lipsahtaa täydellisen ala-arvoinen käytös. Tosin yleensä hyvin pienessä ja läheisessä piirissä, että sikäli pyrin pitämään julkisivua pystyssä. Ehkäpä sitä itsekin tulisi näyttäneeksi kauneinta luonnettaan useammin, jos vastakaiku olisi edes jotain Joel Rinnettä vastaavaa.

Tietysti jos aikuinen ihminen alkaa syytämään suustaan pääkalloja ja pikkupiruja, niin meikäläisen "vanhempien ihmisten kunnioitus" valuu maahan kuin vattukiisseli ja kyseinen suupaltti saa kyllä samalla mitalla takaisin. Tämä on ilmeisen vaikea kompleksi 40- 50 -luvuilla syntyneiden sukupolvelle, sillä silloin kun he juoksentelivat polvihousuissaan tai pumpulimekoissaan, niin aikuisen sana oli laki ja edellämainittu koivuniemen herra ei tuntenut käsitettä "lapsiin kohdistuva väkivalta". Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa ja niin edelleen...

Lapsiltaan tuo samainen sukupolvi saa sitten vastaansa kaiken sen, minkä he lapsena saivat vanhemmiltaan. Ei ihme, jos katkeruus nostaa päätään, kun kukaan ei kunnioita, ei ole ikinä kunnioittanut.

En jaksa kirjoittaa nykyajan nuorista, joka käsitteenä on jo sellainen, että olen kasvanut siitä yli ja ohi jo aikapäivää sitten (jotenkin onnistuin taas kuulostamaan kukkahattuiselta mummelilta). Mieluummin unohdan täysin heidän olemassaolonsa kunnes kasvavat samanikäisiksi kuin minä. Muistattehan, että 29 v. on ehdoton maksimi toistaiseksi.

Nyt taidan elää viisaampana kuin ikinä ennen. Tosin huomenna olen taas hiukan viisaampi kuin tänään ja kun joskus täytän 29 v. toisen kerran, niin ehkä minustakin huokuu kultaisia käytöstapoja ja sellaista kohteliaisuutta, joka ei pienestä hätkähdä vaan tietää oman arvonsa ja käyttäytyy sen mukaisesti.

2005-04-04T16:58:00.000+03:00

Meinasin päivittää blogia, mutta ulkona on niin hyvä ja kaunis ilma, että on pakko mennä pihalle. Ei voi mitään, toisen kerran.

2005-03-22T17:57:00.000+02:00

Se on nyt sitten sillä lailla, jotta pääsiäisloma pukkaa päälle siihen tahtiin, ettei meinaa alta ennättää pois. Ja hiihtolomasta on sentään jo niinkin paljon aikaa, kuin 8 pitkää päivää. Pääsiäisloma kestää ruhtinaalliset 6 päivää, siis lähes viikon ja voin tehdä ihan mitä haluan, koska yhtään rästihommaakaan ei ole (taputan itseäni hankalasti olkapäälle) varastossa.

Teoriassa voisin mennä mökille, minne puoli sukua (tai tarkkaan ottaen 1/4) on pakkautumassa, mutta taidan sittenkin nautiskella kotiolosuhteista miehekkeen kanssa. Varsinkin kun viime keväinen hangella konttaaminen on vielä tuoreessa muistissa... JA ANNA EI SITTEN HIRNAHTELE SIELLÄ! >:(

Tampereen suunnalta saapuu myöskin harvinainen (opiskelijakortti on kuulemma menneen talven lumia) vieras näille leveyksille eli Riittatiitta ja tarkoituksenamme on nautiskella jälleen hyvää ruokaa koko poppoolla.

Eipä tässä sitten sen kummempaa, aloittelen ansaitun loman vieton.

-------

PS. Siltä varalta, että joku ei ole vielä kuullut marmatustani tästä aiheesta: Jos ja kun kellä on lapsia, niin älkää laittako pääsiäismunia (1 kpl/nenä on sitten kiusantekoa) koko pääsiäisviikoksi olohuoneen kirjahyllyn päälle odottamaan sitä armon päivää (eli pääsiäissunnuntaita) jolloin sen kauan odotetun suklaamunan saa syödä. Vihaan pääsiäistä, vihaan niitä typeriä narsisseja ja hiivatin kierosilmäisiä keltakarvaisia tipuja ja vihaan sitä, että suklaamunia pihdataan kun muut kaverit saa niitä ainakin kaksi tai kolme.

Kun nyt olen pahimman neuroosini purkanut tähän, niin voin ehkä alkaa parantumaan tästä kalvavasta mustasta painolastista, joka on työntänyt joka kevät kaupat täyteen narsisseja.

Lopuksi: koetin joku aika sitten mietiskellä omalta osaltani En ole koskaan -listaa, enkä keksinyt siihen oikein mitään, joten jätin sen sitten tekemättä. Tässä tulee kuitenkin nyt lista-ykkönen.

En ole koskaan syönyt suklaapupua.

2005-03-17T18:00:00.000+02:00

Ankille paistoi tänään aurinko

~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Huippujättisuuret Onnittelut!!!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~

2005-03-15T16:13:00.000+02:00

Kotikotona minulla oli tapana pikkutyttönä asettua olohuoneen lattialle nukkumaan kevätauringon lämpimään valokiilaan. Mikkelin opiskeluvuosina minulla oli yksi pikkuinen ikkuna lännen suuntaan ja siitä lankeavaan pieneen valotilkkuun piti koettaa käpertyä.

Nyt aurinko paistaa oikeastaan vain keittiön ruokapöydälle (olohuoneeseen ja makkariin paistaa vasta sitten kun kesä tulee hiukan lähemmäksi), joten joudun nostelemaan kiikkutuolia aina vartin välein uuteen kohtaan keittiön ikkunan ääressä ja niinhän ei nukkumisesta tule yhtikäs mitään. Kevätväsymystä siis pukkaa päälle.

Olen pari päivää tehnyt "tyttöjen juttuja" (mikä miehen mielestä käsittää lähes kaiken sen mihin ei kuulu porakonetta, hikeä, tuskaa tai pullo olutta). Pääosassa ovat tällä kertaa olleet pikkuruiset ja ei-ihan-niin-pikkuruiset siemenet, säkillinen multaa sekä muurahaiset. Muurahaiset ovat joka keväinen seuralainen ja niillä ei sinällään ole mitään tekemistä kukkakylvösten kanssa.

Vaikkei siemenistä ikinä kasvaisi koulittavia taimia, niin istuttamisen ilo on jo pelkästään hermolepoa, joten jatkan sitä sitkeästi vuodesta toiseen. Jonain vuonna ehkä muistan ottaa oppia edellisistä vuosista ja saan aikaiseksi jotain kukkivaa.

Kaiken varalta selailin myös taimikuvastoa, joten peliä ei ole vielä pelattu.

---

46 päivää vappuun!

Paista aurinko, paista paista, sula lumi, sula sula. Tule kesä, tule tule.

*jonkunlainen antisadetanssi tähän väliin*

2005-03-09T00:06:00.000+02:00

(hiihto-) Loma.

Kävin urheasti autolla Mikkelissä. Elli teki (taas) mahtavan hyvää ruokaa ja Zen Pa Den luovutti sänkynsä ja koiransa hetkellisesti lainaan ja kyllä oli mukava nukkua siellä, vaikka Jennin luona oli kyllä aika kylmä (= ihanan vilpoista) yöllä, mutta pötkötin peiton alla tiukasti ja Simbakin pötkötti.

Jennin pikkuasunto on kyllä mahdottoman mukavasti sisustettu ja Jennin viherkasvit kasvavat ihan suhisemalla (mikä oli hiukan masentava tieto, koska minun eivät kasva kovin nopsaan). Siellä asunnossa voi katsoa ihan minnepäin vaan ja aina on jotain uutta nähtävää ja mahdottomasti kaikkia kivoja ja huippupersoonallisia pieniä juttuja. Myös Ellin koti oli ihana. Olen vähän kateellinen Ellin olohuoneesta, kun se oli sopivan kokoinen ja kaunis, oikein semmoinen kahden ihmisen ja kolmen kissan kokoontumispaikka. huoh...

Selvisin ajomatkastakin ihan hyvin. Rekkakuskit eivät kyllä olleet mitään maanteiden ritareita ja Varkaus-Mikkelin välinen tie oli aika inhottava. Paljon mäkiä ja mutkia.

Nyt olen kotona ja vaihdoin tänään jo mullat yhteen kukkaan ja siirsin nukkatyräkit (alias pahapoika) keittiön ikkunalle, jotta niistä tulisi joskus samankokoisia kuin siskoistaan Jennin luona, sitä ennen niiden pitäisi kasvaa siis suhisemalla.

Koska ulkona on aivan huippuilma ja meidän tielle on ilmaantunut jo muutama sula läntti, niin meinaan lähteä kauppaan ja ostaa yhden jäätelötötterön ja käydä ehkä vähän kävelemässä niissä sulissa kohdissa.

2005-03-03T23:22:00.000+02:00

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ja niin muuten: keittiön remppa on viilausta vaille valmis,
että sopii tulla ihastelemaan.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

2005-03-03T23:18:00.000+02:00

En halua mennä nukkumaan. En halua, että huominen tulee vielä.

Huomenna on tentti ja koska viime viikkoinen konetentti meni erittäin päin persettä (en ollut kuullutkaan kolmipistenostolaitteiden kategorioista tai traktorin renkaiden numerosarjojen sisältämästä informaatiosta) ja masennuin tulevasta uusintatentistä niin paljon, että usko huomiseen ympäristötenttiin horjuu kuilun partaalla. Ja tarkoitus on sentään erikoistua ympäristöjuttuihin. yäh

Pitäisi jaksaa lukea vielä, mutta en millään kehtaa. Viime päivien sairastelu on syönyt voimia (ja nahkaa nenästä) ja nyt tekisi mieli startata suoraan hiihtolomalle ja unohtaa koulunkäynti hetkeksi...

Joten kannustukseksi huomiselle:

------------

"Vain lahjattomat harjoittelevat"

------------

"Jos et osaa jotain, ryhdy opettamaan sitä"

------------

Näihin aatoksiin on hyvä lopettaa. Osaan ja pärjään. Hyvää yötä.

2005-02-28T20:21:00.000+02:00

Meidän vessapaperi on tällä hetkellä talon pehmeintä paperia ja talouspaperi on suoraan verrattavissa hiekkapaperiin, jota siis myös löytyy.

Lienee turha mainita, että minulla on flunssa. Viikonlopun vietin pää pöhnässä ja aivastellen, kuumetta ei ollut, tietenkään. Kuumetta ei ole vieläkään, mutta pään sisältö valuu ulos tasaista tahtia ja nenä on kuin räjähtänyt tomaatti.

hip hei hurraa...

Huomenna vien viimeiset rahat nenäliinakauppaan.

PS. Jotain hyvääkin: tänään alkaa Paritellen-sarjan upouudet jaksot. I'm saved.

2005-02-22T16:36:00.000+02:00

Tilannepäivitys

- The Lehti valmistuu tällä viikolla ja sitten se menee painoon..
- ulkona on lunta n. 50 - 60 cm (ja pakkasta n. 20 astetta, hrrrrr)
- aamulla on valoisaa jo puoli kahdeksalta, mahdottoman kivaa!
- hiihtolomaan 8 arkipäivää
- hääpäivää juhlittiin pitsalla ja rempalla, ei jaksettu lähteä kaupunkiin asti syömään
- mistä syystä myös housut ovat edelleen paikkaamatta, löysin niistä jo toisen reiän; toivottavasti pysyvät kasassa vielä 3 päivää
- tilillä rahaa n. 4,60 €
- sain tänään siemeniä Elliltä, ne saa laittaa purkkiin ensi kuussa
- autossa on joku koliseva ääni (tosin se on ollut siinä aiemminkin)
- autolla ajettu 543 477 kilometriä
- pyyhin tänään pölyt eteisen pöydältä ja siivoilin vähän sieltä täältä
- tänään mennään kauppaan! :]

Meidän "piha pupu" on syönyt norjanangervon ihan rangaksi ja kun kerroin meneväni ilmeisesti hiihtolomalla Mikkeliin, niin mieheke sanoi, että "Hyvä, me syödään (enon kanssa) sitten jänispaistia silloin." En halua tietää.

2005-02-22T16:13:00.000+02:00

Meikäläisen blogi päivittyy nykyisin niin harvakseltaan, että itseäkin ihan harmittaa.

Joulun jälkeen koulussa on tehty pelkästään Esitelmiä. Puutuotteet, Metsäliitto, sokerijuurikas, nurmirehun korjuukoneet ja niin pois päin. Ja Suunnitelmia. Koneellistamisuunnitelmaa, ympäristösuunnitelmaa, verosuunnitelmaa, viljelysuunnitelmaa jne. Ja sitä Lehteä. Ja muutamaa Raporttia..

En jaksa tehdä tietokoneella enää mitään ylimääräistä. Ei kiinnosta vähääkään.

-----------------------------------------------------------

Ulkona paistaa ilta(päivä)aurinko.
Se paistaa nyt (klo 16:00) jotakuinkin yhtä korkealta
kuin kesällä kahdeksalta illalla.
Tekisi mieli mennä kävelemään paljain jaloin hiekkatielle
ja paistaa grillissä makkaraa ja syödä sitä
sinapin kanssa.

Vappuun on enää 67 päivää!

Ja nyt mulla on nälkä, hienoa.

2005-02-19T17:31:00.000+02:00

Tänään on remppapäivä. Ihanaa. Ihanaa. Ihanaa.

Keittiöön laitetaan uudet laatat TÄNÄÄN. Siis todellakin voi olla niin, että tuparit joudutaan pitämään jo ensi kesänä. Hmm, en ole ollenkaan varautunut näin nopeaan aikatauluun.

Jotta arki ei pääsisi tylsistämään, niin maanantaina on hääpäivä, jota meinataan huomenna juhlistaa ravintolaruoalla, ehkä. Samalla voisikin viedä housut äitille paikattaviksi, ne on taas persauksista puhki. Pakko turvautua ammattilaiseen, kun on parhaat housut kyseessä.

Just nyt ei olekaan muuta jännää, taidan viuhahtaa etsimään (remontti)miestä, jotta päästään hommiin.

2005-02-15T22:32:00.000+02:00

Ilosaaren ensimmäiset bändit on julkistettu. Kesä tulee taas!

Olen vähän mietiskellyt, että jos järjestäisin ens kesänä omat hienot synttärit, jonne kutsuisin kaikki tärkeet ihmiset. Sitten voisinkin juhlia 29 v. syntymäpäivää ainakin seuraavat 10 vuotta. Mulle on tulossa ******kympin kriisi. Se on ärsyttävän ahdistavaa. Ymmärrän nyt hiukan paremmin niitä keski-ikäisiä rouvia, jotka haluaa näyttää kakskymppiseltä. Ja sekin on ärsyttävää. En halua olla niin vanha, että ymmärrän ketään noin sekopäistä.

Ens kesänä aion tehdä mun kukkapuutarhan eteen jotain suurta. Sanoin jo miehellekin, että varaa itselleen aikaa, että siirtää noita miljoonia viinimarjapuskia jonnekkin muualle, jotta pääsen istuttamaan kukkia.

Jos on pakko k*ski-ikäistyä, niin sitten tyylillä, kiitos. Ja puutarhan pitää olla ensimmäisenä kunnossa.

Tärkeitä aikoja...

2005-02-15T22:19:00.000+02:00

10 vuotta sitten, minä...
1. ...aloittelin ylioppilaskirjoituksia
2. ...ja pääsin niistä läpi
3. ...oli eka kerta ku menin Tessan kans baariin ja meillä oli niin hauskaa

5 vuotta sitten, minä...
1. ...valmistuin artesaaniksi Mikkelistä
2. ...muutin miehekkeen pikkuasuntoon
3. ...huovutin villaa niin, että kädet meni hajalle

3 vuotta sitten, minä...
1. ...asuin ensimmäistä talvea maalla ja se oli kylmä talvi
2. ...olin työtön ja maalasin seiniä
3. ...etsin meille toista koiraa

1 vuosi sitten, minä...
1. ...pelkäsin kesän harjottelua
2. ...haaveilin kukkapuutarhasta
3. ...menin naimisiin!

Tähän asti tänä vuonna, minä...
1. ...olen haaveillut kukkapuutarhasta
2. ...olen löytänyt monta ruusukuppia kirpparilta
3. ...olen luvannu miljoona kertaa mennä Mikkelissä käymään.

Eilen, minä...
1. ...sain yhden ystävänpäiväkortin, 6 ystävänpäivä tekstiviestiä ja yhden kukkakimpun
2. ...päätin, etten menen tänään kouluun
3. ...päätin, että pesen tänään pyykkiä ja teen koko päivän koulutehtävää

Tänään, minä...
1. ...en mennyt kouluun
2. ...kopioin kopiokoneella ison nipun paperitavaraa
3. ...pesin pyykkiä ja tein koulutehtävääkin melkein koko päivän.

Huomenna, minä...
1. ...menen taas kouluun
2. ...viilaan tuon koulutehtävän loppuun, sillä se pitää esittää torstaina
3. ...teen myös jotain muuta kivaa, jos vaan ennätän.

Huomisesta vois tulla aurinkoinen päivä : )

2005-02-03T19:17:00.000+02:00

Käytiin tänään kuvaamassa koulun navetan lehmiä siihen lehden kanteen. Ja nyt tuoksun vähän lehmältä. Aika kivaa! Vaikka pitää kyllä hiukset pestä, kun meinasin mennä huomenna kaupunkiin ja ei ne siellä kestä hajuja, eikä se mukavaa ole itsestäkään jos pitkään lemahtaa.

Sain tänään sen Heikki Niskan runokirjan ja tässä tulee nyt herkkupaloja siitä kirjasta:

Pellot

Me ei väsytä kahtoon peltoja!

Kevättalavella hangilla väläkehtii
revontulten ja tähtein siruja.
Kesällä meijät häikäsee
vilijan ja kukkain kulta.
Pellot tarijuaa meille oikiaa ruokaa,
pysyvyyttä ja rauhaa,
hilijasista hilijasinta mussiikkia.

Ylistettyjä olokoot pellot!

Pohojosen ihiminen

Pohojosen ihimisesä on ujua lasta:
aikusenaki sen tekkee mieli mennä
autotallin taka ko tullee vieraita.
Jähämiänä ja varruillaan se
tarkkailee ja haistellee,
tempautuu pikkuhilijaa mukkaan.
Äkkiä pajot murtuu,
silimäkki nauraa, pohojosen asukki
tarijuaa kahavit ja nisut.
Se puhhuu kovalla äänellä ko innostuu,
kahtoo aina silimiin ja pittää sanansa.
Kesken kaiken se muuttuu hilijaseksi,
toivoo sallaa, että vieraat jo lähtis.
Se himuaa yksin hangille ja mehtiin,
kojon rakkaaseen luontoon.

Lehemien tykö

Heittäkää seinään
pyhät kirijat ja kellot!
Kierikää kasteesa,
juoskaa illoon,
jääkää assuun lehemien tykö.

---

Ja meijän lehestä tullee kyllä hieno.

Runoutta suosien...

2005-01-31T20:53:00.000+02:00

Serkku oli bongannut netistä navettakameran.

Tahtoisin taas lypsylle. Lehmät on niin kivoja.

Zen Pa Den tuli sairaslomailemaan cityyn ja huomenna on vapaapäivä ja pääsen Jennukkaa viihdyttämään. Lisäksi pitää käydä kaupungilla etsimässä muuatta kirjaa, johon sain hälytyksen Mikkelistä saakka. Toivottavasti pari kirjaa on vielä jäljellä...

---

Kirjoista puheenollen, luokkatoveri näytti lehdestä talteen napsimaansa runoa, kirjoittanut Heikki Niska. Samantien pistimme yhteistuumin ko. runoilijan uusimman teoksen tilaukseen, toivottavasti se tulee pian! Suosittelen tutustumaan. Laitan kyseisen runon tänne kunhan sen saan...

Sen sijaan tässä Heli Laaksosen taidonnäyte:

Maaviljeliä

Maaviljeliä on tänä hyväl pääl.
Ajele traktorilas suuri kaunei ympyröi pellol
ja hakke vaimon kattoma.

2005-01-29T10:02:00.000+02:00

Tämä viikko jää aikakirjoihin tajuttoman ahkeruuden viikkona. Olen tehnyt valmiiksi yhtä vaille kaikki rästissä olleet kouluhommat. Hienoa minä!

Nyt vietän ansaittua vapaahetkeä porukoiden luona ja seuraan sivusilmällä kun isompi koira "tekee leukoja" eli kanniskelee kahden kilon punttia (siis sellaista peruskäsipainoa) hampaissaan...

Joko sillä on liian vähän aktiviteettejä tai sitten sen tavoitteet ovat jossain korkeammalla... kenpä tietää?

2005-01-28T22:09:00.000+02:00

Härnääpä hiiren kursorilla tätä tyyppiä ja näet miten ärsyttäville tyypeille käy ;]

Sievän siskon sanat sulavat suussa

2005-01-26T10:26:00.000+02:00

Zen oli tehnyt Listan myös. Stereoiden kohdalla repesin lopullisesti.

Voi maailma, kylläpä tyrskähtely teki hyvää.

2005-01-25T08:45:00.000+02:00

Tiistai...

Periaatteessa pitäisi olla koulussakin tänään, mutta teen kotikoneella paljon tehtäviä ja kompensoin sillä oikullista laiskuuttani. 90 km kahden tunnin takia ei ole niin mahdottoman houkutteleva ajatus, varsinkin kun tunnin sisältö voi olla sitä, että surffaan netissä sillä aikaa kun muut opettelevat kotisivujen tekoa... "Sitten klikkaatte sieltä yläkulmasta sitä levykkeen kuvaa ja nimeätte sen sivun..." -tarkoituksenaan tehdä aikanaan verkkolehteä.

Koska ajan päivittäin tuon 90 km koulumatkan, niin muutaman kerran on hiipinyt mieleen, että mitä jos 20-vuotias laatuautoni (joka on siis miehen omistuksessa, eikä lainkaan "minuni") päättää jäädä eläkkeelle keskellä ei mitään. No, koska koulumatka kulkee pelkästään päätietä myöten, eikä tarvetta ole ajella "keskellä ei mitään" ja puhelinkin on keksitty, niin hätä ei todennäköisesti ole mahdottoman suuri.

Perjantaina auto meinasi kuitenkin jumittua koulun pihaan. Multitehokas rattilukko oli jumittunut ja virta-avain ei suostunut kääntymään milliäkään. Ja koska olin aamulaiskana vetänyt jalkaan kumpparit, joiden pohjassa ei ole pitoa piirun vertaa, niin en onnistunut edes tönäisemään autoa sen vertaa, että ratti olisi kääntynyt ja "löystynyt".

Luokan nuoret miehet näkivät ahdinkoni ikkunasta ja tulivat auttamaan (tönäisivät miehissä autoa puoli metriä eteenpäin :] ) ja vihdoin pääsin lähtemään kotiin. Minusta on mukavaa, kun ihmiset ovat oikeasti kilttejä. Toista oli se nuori nainen (myös meidän luokalla), joka kannusti ikkunasta huutelemalla järkyttävän fiksuja ajatuksia. Hän oli todella avuksi. Jonain päivänä sanon sen hänelle, enkä kadu sitä ikinä.

2005-01-23T21:34:00.000+02:00

Eräältä mukavantuntuiselta kotisivulta bongattu lista.

auto.
Mercedes benz vm. -83, hopeanharmaa ja aika usein likainen...

tietokone.
Eipä sillä ole merkkiä, kun lienee itse kasattu (ei minun kasaama laisinkaan).

kahvinkeitin.
Kahvi-kaisa eli hienommin cafe-gaya

hammasharja.
Niitä on kolme. Uusi, jonka ostin viime tai sitä edellisellä viikolla on tehokas daily-merkkinen, joka ei ole vielä käytössä kun unohtui ja sitten on kummassakin vessassa yksi.

televisio.
Toinen on valkoinen ja toinen on ruskea mallia antiikki.

stereot.
Niitäkin on kahdet; toiset on merkiltään kenwoodit ja ne on miehen huoneessa kaapin päällä, jonne en ulotu, mutta onneksi on kauko. Toiset on semmoiset omassa "kaapissaan" olevat ja ne on mun harvinaisessa käytössä.

farkut.
Merkistä ei ole mitään käsitystä, jotkut sopivasti kulutetut ja kuluneet, toiset on vähän siistimmät ja kolmannet on huonot.

tennarit.
Pelkästään lenkkarit, jotka tulisi vaihtaa uusiin. Mukavat jalassa kyllä. Pääasiallisessä käytössä maiharit.

puhelin.
Nokian 3510 i - kelta-punainen

soittoääni.
Kummankaa -tunnari - haeskelin netistä Amelien tunnaria, muttei se suostunut tulemaan mun puhelimeen, mikä on kurjaa.

tuoksu.
Äiti toi reissusta jonkun, mutten kyllä tosiaankaan muista sen nimeä.

pelikonsoli.
Ei ole.

kosteusvoide.
Hand and nail. Tätä survon joka paikkaan, paitsi tosi kuiviin kohtiin (pääasiassa kantapäät) pistän utarerasvaa, Tummelia tai Helosania

dvd-soitin.
Tieskarissa

kamera.
Ukin vanha Nikon.

videonauhuri.
Peruskapistus, mustat.

pyörä.
Kaikista vanhin - vanha musta mummomankeli, jonka takalokasuojassa on pieni delfiinin kuva

kello.
Puhelimessa, rannekellosta luovuin jo aikaa sitten

silmälasit.
Musta-sankaiset, mallia kysymysmerkki, käytän autolla ajaessa ja koulussa ja koska niille ei ole koteloa, niin pakko pitää päässä vaikken tarvitsisikaan, kotona en käytä.

aurinkolasit.
Silmälaseihin olisi semmoiset päällyslätyskät, mutta koska ne on rumat, eikä varjosta mitään niin oikeasti ei ole.

hiustenhoitotuotteet.
Se vaaleanvihreä. Shampoo ja hoitoaine

kanta-asiakaskortit.
Hmm... Filmtowniin on ainakin, muita en muista ja tuskin onkaan.

jäsenkortit.
Karjala-liiton, oppilasyhdistyksen... niitä on varmaan joitakin lisää, muttei tule mieleen

vip-kortit.
En omista, koska en ole erityisen tärkeä henkilö.

olut.
Ei mikään, maistuu hyvin pahalta

suklaapatukka.
fazerin sininen, pätkis, tai ne mansikanmakuiset mitä Zen osti jouluksi

virvoitusjuoma.
Vattulimppari, nykyisin kuitenkin light-jaffa.

kynänteroitin.
perusmetallinen, takuuvarma, mutta aika tylsä.